Aino Grön

Puhe pdf-muodossa.

lauantai 15.7.2023
sateenkaariseurat klo 14.30
Aino Grön

Olen menossa tässä kuussa naimisiin, kihlattuni ja siis tulevan vaimoni Riinan kanssa. Mikään häiden järjestelyssä ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvää. On täytynyt löytää kirkko ja seurakunta, jotka vihkivät naispareja. Olemme halunneet myös varmistaa esimerkiksi juhlapaikan, cateringin ja valokuvaajan osalta, että tuleva hääpäivä on täysin turvallinen tila meille ja kaikille vieraillemme. Emme ole voineet pitää itsestäänselvänä sitä, että näin olisi. Näiden lisäksi meidän on täytynyt löytää myös pappi, joka vihkisi meidät.

Viime vuonna Joensuun herättäjäjuhlilla puhuin pappi Katariina Airaksen kanssa, ja hän onnitteli meitä kihlauksesta. Heti, kun tapasimme, hän ilmoitti, että mikäli niin päätämme, niin hän voisi meidät mielellään vihkiä. Jos kuitenkin haluamme jonkun toisen, niin Katariina sanoi, että: ”täältä löytyy varmasti iso rivi ihmisiä jotka teidät haluaa vihkiä ja voitais vaikka kaikki tulla sinne alttarille riviin teidän päivänä.” Vasta myöhemmin tajusin, miten merkityksellisiä nuo sanat olivatkaan. Joku tarjoutui meidän papiksi! Tästä eleestä tuli arvostettu ja nähty olo.

Vein Riinan myös hänen ensimmäiseen ballroom-tapahtumaansa toukokuussa. Ballroom-tapahtuma on siis tanssitapahtuma, jossa lajina on voguen eri tyylit ja kategoriat. Laji on perustettu vähemmistöihmisten keskuudessa vähemmistöihmisille. Heiltä heille — turvallinen tila ja yhteisö ympärille. Tapahtuman alkaessa juontaja sanoi sanat, jotka menivät suoraan sydämeeni. Hän toivotti katsojat tervetulleiksi ja sanoi: ”Varasimme katsomon ensimmäiset rivit vähemmistöön kuuluville ihmisille, sillä meille ei liian usein säästetä eturivinpaikkoja tarkoituksella.”

Nämä kohtaamiset Katariinan sekä tapahtuman juontajan kanssa osoittautuivat tärkeämmiksi kuin osasinkaan ajatella. Tunne siitä, että on arvostettu, toivottu ja nähty, on lävistävä ja ikimuistoinen. Tieto siitä, että ainakin näissä piireissä näiden ihmisten ympäröimänä olen sallittu, olen toivottu ja olen rakastettu. Mikään asia tai maallinen mammona ei ylitä näitä kokemuksia. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus saada kokea näitä tunteita.

Mieleeni tulee myös eräs kaupunki, jossa koin näitä samoja kokemuksia. Matkustimme nimittäin Etelä-Englantiin Brighton-nimiseen kaupunkiin. Kulkiessamme juna-asemalta kohti hotellia huomasimme sateenkaaren värejä ja lippuja joka puolella. Olimme ihmeissämme, että onko täällä kenties joku tapahtuma alkamassa. Saavuimme karttasovelluksen avulla hotellimme eteen, ja meidän piti moneen kertaan tarkistaa, että onko tämä siis meidän hotelli, sillä hotellin lipputangoissa liehuivat sateenkaariliput. Vasta paikalle päästyämme rupesimme tutkimaan asiaa hieman ja huomasimme, että Brighton on yhdistyneiden kuningaskuntien sateenkaaripääkaupunki. Lomaa viettäessämme joka paikassa tuli vastaan kaltaisiamme ihmisiä. Saimme olla siellä täysin omia itsejämme ja samalla ihailla ympärillä olevia ihmisiä. Huomasimme, että yleisen ilmapiirin ollessa tällainen oli jotenkin helppo olla ja hengittää. Se pieni epäilyksen ääni takaraivossa alkoi hiljentyä. Jäin miettimään, että kuinka pienilläkin asioilla on mahdollisuus luoda helpompaa ja turvallisempaa ympäristöä kaikille ihmisille. Miten voisin itse edesauttaa sitä?

Opiskelen tällä hetkellä unelmien opintojani — kielitietoisuutta ja monikielisyyttä tukevaa pedagogiikkaa — Jyväskylän yliopistossa. Koenkin, että kielellä on valtava merkitys kaikessa elämässämme. Kun kannamme vastuuta läheisistämme, kannamme vastuuta myös omista sanavalinnoistamme sekä vastuuta omasta puheestamme. Omalla puheella voimme olla luomassa helpompaa tilaa olla ja esimerkiksi nuorten keskuudessa tällä on suuri merkitys. Miettimällä ja reflektoimalla omia sanavalintoja. Miksi käytän sellaisia termejä kuin käytän? Voisinko miettiä tilalle jonkun muun neutraalimman termin?

Jokaisella meistä on vastuu siitä, mitä päästämme suustamme tai mitä kirjoitamme sosiaalisen median kommenttikenttiin. Me itse voimme valita, mitä sanomme ja kenelle. Ei ole oikein sivuuttaa omaa vastuuta sen nojalla, että: ”No tämä nyt vaan oli minun mielipide.” Yksittäiset pienet letkautukset voivat jäädä vuosiksi mieleen pyörimään.

Myös Katariinan sanat jäivät mieleeni, ja meillä onkin ilo saada hänet vihkimään meidät kahden viikon päästä. Tämän myötä voimmekin luottaa siihen, että meidän vihkitilaisuudessa on turvallinen ilmapiiri, joten niin meidän kuin kaikkien muidenkin on helppo olla siellä.

Uskon siihen, että jokainen meistä on täällä maan päällä tarkoituksesta. Jokaisen meidän elämä on merkityksellinen, ja jokaisella meistä on oikeus elää omaa todellisen itsemme näköistä elämää. Vaatii kuitenkin vahvuutta seistä omilla jaloillaan ja kulkea omaa polkuaan. Tämän takia on tärkeää muistaa, että meillä on myös vastuu lähimmäisistämme. Kohdelkaamme siis lähimmäisiämme niin kuin toivomme, että itseämme kohdeltaisiin.