Teltta on monelle ainut oikea juhlamajoitus
Leena Laurila levittää pressua suojaamaan telttaa sateelta ja paahteelta. (Kuva: Jouko Lassila)
Julkaistu 6.7.2012
Lauriloille Isonkyrön herättäjäjuhlat ovat 20:nnet.
- Ei olla syntyperäisiä körttejä vaan tällaisia myöhäisherännäisiä, Leena Laurila naurahtaa.
Viime vuoden herättäjäjuhlilla Oulussa Kalevi Laurila kantoi vastuuta kenttäpäällikkönä.
- Herättäjäjuhlissa viehättää kaikki. Kukin saa olla vapaasti sitä mitä on, Leena Laurila sanoo.
- Kukaan ei kysele uskosi perään, ja virret, veisuut ja puheet ovat koskettavia.
Leena Laurila oli ensimmäisillä herättäjäjuhlillaan vuonna 1983.
- Tuntui, että kaikki puhujat puhuivat juuri minulle, Laurila muistelee.
Useimpina vuosina Lauriloiden juhlamajoituksena on ollut juuri teltta. Yksi telttamajoituksen parhaista puolista on kokeneiden juhlakävijöiden mielestä se, että teltta-alue on useimmiten asuntovaunualuetta lähempänä juhlakenttää.
Vain teltassa tunnelma on oikea
Yhden suuren teltan liepeillä pyörii eri-ikäisiä aikuisia ja lapsia. Rontti-koirakin on päässyt sanan kuuloon.
- Tuo on äitini ja tämä pikkuveljeni. Tässä on mieheni ja tämä on poikamme. Teltassa on isäni. Kaikkiaan meitä sisaruksia on seitsemän, Vantaalla asuva Laura-Kaisa Lampela selvittää.
Seitsemän on tämänkertaisia telttamajoittujiakin.
Pirkko ja Jouni Leppäsen lapset ovat kaikki käyneet herättäjäjuhlilla jo äidin vatsa-asukkeina.
- Kaikilla on takanaan herättäjäjuhlia enemmän kuin ikävuosia, Pirkko Leppänen sanoo.
Laura-Kaisa Lampelan mielestä juhlilla parasta on yhdessäolo ja sanan kuuleminen.
Pirkko Leppänen puhuu henkisten voimavarojen täydentämisestä.
Tunnelma lähtee jo majoituksesta.
- Juhlat eivät ole juhlat, jos ei matkassa olla teltalla. Olemme kokeilleet niin vaunua kuin mökkiäkin, mutta ei niissä ole sama fiilis, Jouni Leppänen sanoo.
Elina Pajunen
Vilho-Topias tarkkailee juhlavieraita auton katolta äitinsä Laura-Kaisa Lampelan seurassa. (Kuva: Jouko Lassila)