Sami Hakkola avasi herättäjäjuhlat kuulutuksellaan

Herättäjäjuhlien jalasjärveläinen konkarikuuluttaja Sami avasi juhlat kuulutuksellaan perjantaina 8.7. Hakkola on yksi kahdeksasta herättäjäjuhlien kuuluttajasta.

– On juhlallista saada kuuluttaa herättäjäjuhlat alkaneeksi. Sen saan tehdä tänään perjantaina iltapäivällä, Hakkola kertoo.

Pohjalaisella kanafarmarilla on herättäjäjuhlien virallisena aloituspäivänä neljän tunnin kuulutusvuoro. Kuuluttajilla on kuulutusvuoroja eniten lauantaina, jolloin niitä on kuudesta seitsemään. Sunnuntaina on kolme kuulutusvuoroa.

Herättäjäjuhlien vieras voi päätyä veisuupenkistä kuuluttajaksi.

– Aikanaan vastaava kuuluttaja Hanna Tuura istui veisuupenkissä vieressäni. Hän totesi minulle, että minulla on hyvä veisuuääni, jotta sopisi se kuuluttamoonkin. Näin tulin sitten mukaan kuuluttamon porukkaan, kuvailee Hakkola matkaansa kuuluttajaksi.
Sami Hakkola veisailee kotiseudullaan paitsi seuroissa ja kuorossa, myös tuhansille kanoillensa elämänsä arjessa.

Kesän kohokohta

Hakkolalle herättäjäjuhlat ovat kesän kohokohta. Silloin saa tehdä tutussa joukossa vapaaehtoistyötä ja elää arkista uskoa käytännössä todeksi. Kuudetta kertaa herättäjäjuhlilla kuuluttajana toimiva Sami Hakkola toteaa, että kuuluttajan puheen pitää olla viipyilevää, eikä siis pidä puhua helppoheikki-tyyliin.

– Kuuluttajan äänestä ei saa kuulua, että ovella joku tuo lappua, puhelin soi, ja samalla tulee kuuluttaa. Kuuluttajan tulee kyetä moneksi samaan aikaan. Hienoa on aloittaa seurat hiljaisuudesta, siksi pyrinkin pitämään kuulutuksissa noin 15 minuutin tauon ennen seuroja. Ennen seuroja ei kuuluttamosta mielestäni saisi kuulua mitään, jotta seurat päästään aloittamaan hiljaisuudesta. Kuuluttamossa saattaa olla paikalla myös varakuuluttaja, jolle saan opettaa kuuluttajan työn niksejä, iloitsee Hakkola rauhalliseen tyyliinsä.

Huumorimies Hakkola muistelee mieleenpainuvinta kuulutustilannetta.

– Oulun herättäjäjuhlien (2011) lähetysseurojen aikana oli hyvin helteistä. Sitten alkoi yhtäkkiä sataa, tuulla ja myrskytä. Tuli aivan trombeja. Kentällä lensi sateenvarjoja, ja varsinkaan pienimmät "mummot" eivät meinanneet pysyä pystyssä. Mietin jo, pitääkö kuuluttaa jotakin erityistä. Lopulta kuitenkin kuulutin seurojen jälkeen, että vaikka Herramme antoi virvoittavaa vettä, muistakaamme helteellä juoda vettä.

Teksti ja kuva: Tuula Paasivirta

Julkaistu 8.7.2016