Henna Salo

On ollut hyvä nähdä tänä viikonloppuna ystäviä ja tuttuja kasvoja. Hienoa, että saadaan kokoontua historian ensimmäisiin virallisiin herättäjäjuhlien sateenkaariseuroihin. Toivottavasti tästä tulee perinne.

Seinäjoella vietettiin myös ensimmäisen kerran sateenkaarimessua Lakeuden Ristissä viime kuussa. Siellä keskustelusaarnassa pohdittiin sitäkin, että sateenkaarikansasta kaikki eivät halua mitään erillisiä sateenkaarimessuja, vaan olla muiden joukossa tavallisesti samoissa tilanteissa kuin muutkin. Se ei vain vielä ole täysin mahdollista, kun ihmiset joutuvat pelkäämään, toisiaan tai mitä kirkossa puhutaan kenties sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä. Näin siis, jos sateenkaarimessu nähdään olevan tarpeen siksi, että se on erityinen kutsu sateenkaariväelle ja yritys tarjota turvallinen tila tulla kirkkoon. Sekin on tärkeää.

Mutta vaikka kuviteltaisiin utopia ja tilanne, jossa kukaan ei syrjisi toistaan, niin ehkä itse ainakin toivoisin,että silti olisi sateenkaarimessuja ja -seuroja. Niissä voitaisiin vaikka kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä me kaikki olemme sateenkaarikansan kautta saaneet ja juhlistaa Jumalan luomistyötä kaikissa sateenkaaren väreissä. Liian usein keskitymme siihen sortoon ja vääryyksiin ja niiden purkamiseen. Sitäkään ei pidä väheksyä, ja joskus taistelu ihmisoikeuksien puolesta on raskasta. Mutta on meillä paljon hienoakin, paljon hyviä hetkiä, paljon rakkaita. Hyvää arkea, ja iloista juhlaa. Kiitos siitä.

Minut on rakastettu körttikansaan ja myös sateenkaarikansaan. Kuitenkin kummassakin on itselläni aina vähän ulkopuolinen olo. Se voi olla, että ulkopuolisuus tekee välillä ihan hyvää. Leirin ulkopuolella voi nähdä tuttuja kasvoja. Se ei tietenkään ole hyvä, jos joku suljetaan aina ulkopuolelle, mutta luen teille kohdan heprealaiskirjeestä, missä asiaa käsitellään.

"Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee." Kirje heprealaisille 13:11-14

Ei meillä ole pysyvää kaupunkia. Emme saa rakentaa ylpeyden linnakkeita, tiloja, joissa kaikki eivät voi olla turvassa ja jos sellaisia on, niin meidänkin tulee mennä ulos sieltä, leirin ulkopuolelle, Herramme Jeesuksen askelissa. Ja toivottavasti vielä kerran, viimeistään taivaan kodissa, saamme olla kaikki yhdessä rauhassa.