Tiina Ihalainen

Puhe pdf-muodossa.

sunnuntai 3.7.2022
aamuseurat klo 8.00
Tiina Ihalainen

Hyvät juhlavieraat ja Kahden Maan kanssakulkijat,

olemme eläneet kevään aikana vaiheita, joita varmasti moni meistä ei uskonut joutuvansa kokemaan. Sodista kyllä on aina kerrottu mediassa, ja paljonkin, mutta sota lähialueella Euroopan rajoilla on ravistellut totuttuja ajatuskulkuja ja turvallisuuden tunnetta monin tavoin.

Uskon, että moni meistä on sotauutisia seuratessaan ristinyt kätensä ja pyytänyt Jumalan varjelusta sekä Ukrainan kansalle että meille Suomessa. Olemme myös kuulleet, miten rohkaisevana ukrainalaiset ovat kokeneet läheltä ja kaukaa tulleet tuen ja rohkaisun osoitukset. Myös tällaiset aineettomat tuen osoitukset aseiden, lääkkeiden tai villahuopien lisäksi kertovat, että haluamme kulkea rinnalla ja tukea vaikeassa tilanteessa eläviä.  Rukoustuki on — näin uskon — vaikuttanut siihen, että moni Ukrainassa on varjeltunut kuolemalta, vaikka moni on sen myös kohdannut. Kertomukset ihmeellisestä varjeluksesta rintamalla lisäävät uskoamme Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Ajattelen, että tällainen kanssakulkijana toimiminen on suuri tehtävä, sekä yksilötasolla että yhteiskuntana. Mitä voimme oppia tähän tehtävään Jeesukselta? Hän, jos kuka oli kanssakulkija ja vaikutti — ja yhä vaikuttaa — suuresti monen elämään.

Jeesus näki yksilön syvimpään saakka. Hän sekä suri surevien kanssa että lohdutti heitä. Jeesus murehti kansakunnan ja kaupungin kohtaloa. Jeesus antoi kaikkensa, elämänsä, meidän puolesta, että meidän osamme olisi parempi.

Jeesus vaikutti tässä maailmassa enemmän kuin kukaan toinen ihmiseksi syntynyt koskaan. Mikä tärkeintä: hän vaikuttaa yhä! Hän luo yhä uutta ja hän kulkee yhä rinnallamme.

Meidän ahdistuksemme elämässä liittyvät monenlaisiin asioihin: talous, työ, perhe, ihmissuhteet, opiskelu tai koulu, turvallisuus, terveys jne. Joskus vastoinkäymiset ja ahdistus tulevat äkkiarvaamatta ja ne tuntuvat kovin epäoikeudenmukaisilta. Toisinaan osaamme tunnistaa syyt vastoinkäymistemme, kärsimyksemme ja ahdistuksemme takana, mutta aina ei ole näinkään.

Syntimme ahdistavat meitä, tunnustimmepa sitä tai emme. Synti tuottaa ahdistusta ja kärsimystä: pahat sanat, viha, valhe, kateus, väärinkäytökset, välinpitämättömyys — asiat, joita me itse teemme, ahdistavat meitä.

Joka tapauksessa ja onneksi meillä on olemassa apu kaikkiin synteihimme ja ahdistukseemme. Se on meidän ilomme aihe ja meidän pelastuksemme. Se on myös meidän lohdutuksemme. Raamattu puhuu meille tästä ilon aiheesta ja lohdutuksesta.

Luemme Raamatusta 2. Korinttilaiskirjeen luvusta 1: ”Meidän Jumalamme on armahtava ja runsaan lohdutuksen Jumala.” Tässä sanotaan meidän Jumalamme, eli se Jumala, jota Jeesus julisti ja johon hän turvasi. Sama Jumala on myös sinun ja minun Jumala. Tämä Jumala haluaa armahtaa meitä. Hän haluaa lohduttaa meitä runsaasti. Meidän tarvitsee ottaa se lohdutus ja armahdus vastaan.

Jesajan kirjan luvussa 40 sanotaan: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.” Jumala siis kurittaa, mutta hän myös armahtaa. Tässä sanotaan, että synti on pyyhitty pois, mikä tarkoittaa meille sitä, että armo käy yli oikeuden. Meidän syntiämme ei lueta meille tuomioksi, Jeesuksen tähden.

Sitten vielä 5. Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret.” Onko mitään vahvempaa ja kestävämpää kuin ikuinen? Se ei muutu, sorru tai katoa, vaan se on.

On ihmeellistä, että nämä kaikki seikat Raamatussa on sanottu meille, sinulle ja minulle: tavalliselle ihmiselle, syntiselle, vajavaisellekin. Ne kertovat, että Kaikkivaltias Jumala on meidän puolellamme: minun puolellani, sinun puolellasi. Hän tahtoo meille hyvää.

Mikä voisikaan olla tätä suurempi lohdutus vastoinkäymisten keskellä, meille itse kullekin.