Jukka Salo

Puhe pdf-muodossa.

perjantai 14.7.2023
aattoseurat klo 18.00
Jukka Salo

Nämä Seinäjoen herättäjäjuhlat pidetään keskellä kasvavaa kaupunkia ja jatkuvassa muutoksessa elävää kaupunkia. Rakennustyömaita on nähtävillä eri puolilla ja ne vaikuttavat myös juhlakentän läheisyydessä. Uutta tehdään ja osin myös vanhaa puretaan pois tai korjataan tulevaisuutta varten. Kaiken tämän keskellä on monenlaista ihmisten elämää.

Ihmisen elämä rakentuu erilaisista päivistä ja hetkistä. Se rakentuu yhteisestä maailmasta ja sen tapahtumista ja historiasta. Ihmisen elämä rakentuu omista kokemuksista, tehdyistä ratkaisuista, arjesta, iloista ja suruista, onnesta ja kysymyksistä.

Ihmisen elämän tarpeet ja odotukset ovat pohjimmiltaan kaikilla meillä samanlaisia. Jokainen ihminen kaipaa elämäänsä merkityksellisyyttä, hyväksyntää, rakkautta ja tulevaisuudenuskoa.

Ihmisten elämän kipukohdat ovat myös samanlaisia. Nekin koskettavat ja vaikuttavat. Jotkut niistä koskettavat vääjäämättä jokaista. Elämässämme me voimme kohdata sairautta, menetyksen surua, kipua, yksinäisyyttä, työttömyyttä, työn kuormittavuutta, hylätyksi tulemisen pelkoa tai huolta läheisimpien ja koko maailman puolesta.

Näillä herättäjäjuhlilla me pyydämme ”anna toivo huomiseen”.  Toivo perustuu siihen, että tämän kaiken keskellä on jotakin, joka antaa uskoa elämään ja tulevaisuuteen. Toivo ei synny itsestään eikä se myöskään säily itsestään. Tarvitsemme kanssakulkijoita, toinen toistamme. Me tarvitsemme lohduttajia ja viereen tulevia lähimmäisiä.

Körttisanakirjassa avataan / käännetään herännäisyydessä käytettyjä sanontoja. Tässä yhteydessä sopii käytettäväksi sanonta ”rakastaa joukkoon”. Se on selitetty seuraavasti. Rakastaa joukkoon = Kulkea ihmisen rinnalla, kuunnella ilman ehtoja.

Toivon lähtökohta on olla rakastettu ja myös rakastaa joukkoon rajoittamatta. Rakastaminen on sen hyvän jakamista, mitä itse on saanut kokea, mikä on auttanut jaksamaan. Jotakin tästä voi löytää myös radiossa monesti soitetun Vesterinen-yhtyeen laulun ”Tummilla teillä” sanoista. 

Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa mulle rakastetulle
Mietin vain niitä, joille ei riitäkkään
Joille ei jää ketään
Meidät on tehty toisia varten
Toistemme surujen siruja varten
Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa silloin
Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa mulle rakastetulle
Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa silloin
Kaikki on näillä tummilla teillä
Helppoa mulle rakastetulle
Mietin vain niitä, joille ei riitäkkään
Joille ei jää ketään
Meidät on tehty toisia varten
Toistemme surujen siruja varten
Tahtoisin olla tummilla teillä
Niille se ainoo, johon nojata saa
Niille se ainoo, johon nojata saa

Rakkaus ei ole vain sana. Se ei ole vain puhe tai julistus. Se ei ole kokemus tai tunne. Se ei ole saarnassa annettu kehotus. Se on elämää toisen ihmisen rinnalla ilman ehtoja.

Meidän vajavaisten ja erehtyvien ihmisten elämä ja usko ei koskaan ole täydellistä. Meidän elämämme matkalla tämä kaikki näkyy. Me tarvitsemme toisiamme, toisia horjuvia.

Kun me pyydämme ”Anna toivo huomiseen” sen toteutumisessa tarvitsemme yhteyttä toinen toiseemme. Tuo mainitsemani Körttisanakirja määrittelee toivon seuraavasti: ”Toivo on olemukseltaan sitkeää ja kestävää; vaikka sitä ei olisikaan, silti toivotaan.”

Toivo edellyttää monesti juuri odottamista ja jaksamista. Se, mitä odottaa, ei tapahdu läheskään aina hetkessä. Odottaminen ja kaipuu sekin on yhteistä.

Me vietämme näitä toivon anomisen ja odottamisen juhlia Lakeuden Ristin juurella. Kun menee seisomaan tuon 65 metriä korkean ja maailman suurimmaksi ristiksikin mainitun ristitornin juurelle, niin ihminen todella kokee pienuutensa. Saman pienuuden voi todeta, kun ristin näköalatasanteilta katselee ympäröivää lakeutta ja kaupunkia. Tämä kokemus ikään kuin näyttää todeksi ihmisen pienuuden ja Kristuksen ristin ja armotyön suuruuden.

Vuonna 1972 Seinäjoen herättäjäjuhlia vietettiin viereisessä Lakeuden puistossa. Silloinkin juhlille kokoonnuttiin tämän saman ristin juurella. Tuolloin juhlien tunnuksena oli pyyntö ”Ristis alle hoitele”. Tuolloinen juhlatunnuksen pyyntö sopii hyvin tämänkin vuoden juhlissa lohdutukseksi. Ristin alle me saamme jokainen tulla hoidettavaksi ja olla hoidettavina kaikki me toivoa tarvitsevat, elämän tummilla teillä kulkevat ihmiset.

Seurakansa vastasi Siionin virrellä 221.