Siionin virret muiluusten matkassa

Rovasti Tuomo Ruuttunen avasi perjantaina Muilun sukuseuran kokouksessa sitä, mikä anti Muilun suvussa on ollut Siionin virsillä. Kuulija vakuuttui, että virsi on antanut voiman, siunauksen ja kantovoiman sukulaisille ja perhepiireille yhtälailla arkeen, juhlaan, kyläilyihin kuin muihinkin tapahtumiin.

- Kun Kustaa Muilun perhe eli äitini sisarukset perheineen ja muutkin sukulaiset vierailivat toistensa luona, soi pian Siionin virsi 221 (Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle ...).

Näin johdatteli rovasti Tuomo Ruuttunen sukuseuralaiset sukukunnan  virsiperinteeseen. Tuosta luultavasti eniten veisatusta SV:stä hän nosti esiin virrentekijän, joka oli Lars Thorstenson Nyberg, pappismies 1700-luvulta. Nuoruudessaan hän hakeutui hernhutilaisuuteen, mutta papiksi valmistuttuaan hänen oli paettava Amerikkaan ja hän toimi siellä luterilaisten seurakuntien pappina.

Jo opiskeluaikanaan Nyberg kirjoitti Ruuttusen mukaan virsiä, joita  sävyttivät  hernhutilaiset korostukset. Vastauksena pietismiin Nyberg kirjoitti meidänkin ehtoollisessa ehkä eniten käytetyn virren ”Ei mikään niin voi virvoittaa..”.

”Mua siipeis suojaan kätke” oli Tuomo Ruuttusen mukaan  toinen  Muilun sukukunnan käytetyimmistä virsistä. Se on Lina Sandellin teos, jossa soi niin ikään hernhutilaisuusvaikutteet.

Kun Ruuttusen veljesten paappa Kustaa Muilu kuoli elokuussa 1953, oli hänen kuolinilmoituksessaan säe  SV:stä 133 ”Soi virteni kiitosta Herran”. 

Tuon virren tekijä on Seinäjoella 160 vuotta sitten syntynyt Mikko Katila. Monien pappisvirkojen jälkeen vuonna 1909 Savitaipaleen kappalaiseksi valittu mies. Katila on Soi virteni kiitosta Herran- virren otsikkoon merkinnyt Psalmin 103 alkujakeen: ”Ylistä Herraa minun sieluni.”

Ruuttunen luonnehtii Katilaa rohkeaksi toiminnan mieheksi, joka lähetti runollisia tuotoksiaan Vilhelmi Malmivaaralle. Myös ne kolme, jotka löytyvät Siionin virsistä. Jokaisessa niistä, on vahvoja raamatullisia kuvia.

Paula Takala