Alpo Järvi

Lataa puhe pdf-muodossa.

Elämä on lähtemistä — elämä on palaamista.

Vanhempani olivat nivalaisittain ”etelänvariksia”, jotka olivat tulleet Etelä-Pohjanmaalta Nivalaan 1910-luvulla monen muun perheen kanssa. Myös omalla kotikylälläni Sarjanahteella muuttajia oli monessa talossa. Ehkä muuton syy oli siinä, että täällä suotiloja sai paljon halvemmalla kuin Lapuan seuduilla, ehkä siihen vaikutti myös se, että NG Malmberg oli toiminut täällä pappina ja oli vuonna 1838 siirtynyt Lapualle. Syitä oli monenlaisia.  Oli sama herännäisyyden suvaitseva ja alhainen henki. Olen ollut poissa maailmalla jo 53 vuotta ja enimmän aikaa asunut vanhempieni synnyinseudulla. Maisemat ovat täällä lähes samat, mutta uudet sukupolvet ovat syntyneet. Uudet talot ovat kohonneet kylille. Uusilta ihmisiltä joutuu kyselemään ”kerroppa isovanhempiesi nimet”. Kotiin ja kotimaisemiin on aina helppo ja lämmin palata.

Tämä maakunta on aina tajunnut sen, mikä on oikeus ja kohtuus!  Jos mennään sellaisen rajan yli, joka kaventaa rauhaarakastavien ihmisten omaatuntoa, silloin lähdetään liikkeelle sakkojen, jopa vankilatuomion uhallakin. Järjen käyttämättä jättäminen on Jumalan valtavien lahjojen unohtamista.

Olen Nivalan konikapinan tuomittujen jälkeläisiä.  Tässä maakunnassa pulakapina syntyi rohkeiden talonpoikien kansannoususta mielivaltaisia päätöksiä ja määräyksiä vastaan. Isäni sai vuoden kuritushuonetuomion sieppaamalla pois Ruuttusen papan vankivaunuun vietäessä. Pappa oli kieltäytynyt lopettamasta hevostaan, joka oli terve. Viranomaiset väittivät siinä olevan tarttuvan kapitaudin. Talonpoikien lupausta kerätä keskuudestaan sakkorahat ei vallesmanni hyväksynyt. Pappaa vietiin vankilaan sakkojen vuoksi. Isäni pidätettiin muiden kanssa ja vietiin Ilmajoen tutkintovankilaan. Siellä odotti raskaat työvelvoitteet. He vetivät köysillä painavaa hevosten äestä. Aikamoinen körttiukkojen joukko joutui noissa vapaan talonpojan oikeustaisteluissa Oulun lääninvankilaan. Siellä he veisailivat omissa selleissään. Tasavallan presidentin päätöksellä kuitenkin kapinalliset armahdettiin. Oikeus ja kohtuus lopulta tapahtui. Me kapinallisten jälkipolvi hyvin tarkasti saatamme kysyä aikamme ilmiöistä: ”Tapahtuuko oikeus ja kohtuus?” Onko tässä käytetty Jumalan antamaa tervettä järkeä.

Aikanaan veisattiin pulakapinavirttä, jossa sanotaan: ”Valittaa täytyy totta ja surra suuresti, kun vääryys vallan ottaa ja pahuus paisuupi. Mykäkskö tuli kerran jo kaikki maailma, kun oikeutta Herran ei kukaan julista. Vaan kerran Herra kostaa työt jumalattomat, rankaisee ansiostaan ryöstäjät viekkahat. Ne, jotka täällä veivät- orvoilta oikeuden ja lesken leivän söivät, vaivaisten osuuden.” Virressä kaikuu kuin VT:n profeettojen huuto vähäosaisten puolesta ja yhteiskunnallista vääryyttä vastaan.

Tämä meidän maailmanaikamme on mennyt niin monimutkaiseksi ja kontrolloivaksi, että hirvittää. Kohta vapaaehtoisuuskin on täyttä rikosta, kun sitä ei ole mainittu EU-direktiiveissä. Talkootyötä väitetään silloin verojen kiertämiseksi. Aina kansakunnan henkistä ja hengellistä tilaa mitataan kahdella asialla: kuinka yhteiskunta suhtautuu kaikkein heikoimpiin ja onko kansakunnassa vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Toivottavasti emme ole rappeutumassa!

Monet ovat löytäneet palvelemisen armolahjan ja salaisuuden. Tämän herätysliikkeen sydänajatus on ollut kautta aikojen: talkoot ja päälle seurat. ”Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.” Miten sattuva onkaan tuo vanhan käännöksen psalmin ikuinen viisaus. Toivottavasti moni löytää sen ja siirtyy keräilytaloudesta palvelun poluille.  Palvelussa sana tulee lihaksi ja siinä saamme unohtaa omat murheemme. Vapaaehtoistyötä ei tehdä pakosta, vaan auttamisen ilosta. Salattu Jumala antaa sen ilon.

Tarvitsemme toivon kynttilöitä, olkoon se alituinen kiitoksemme ihmisistä, jotka käytännön asenteella ja elämällään osoittavat sen, mitä on lähimmäisrakkaus, mihin palvelu ja vapaaehtoistyö tahtoo olla ohjaamassa meitä. Oikeus ja kohtuus tapahtuu siinä, että me syntiset ja poiskaranneet saamme syödä sitä ruokaa, joka on meille valmistettu. Elämän leipää. Se on meidän ainutkertainen lapsenoikeutemme.

Juuri siksi Kristus tuli maailmaan, tuli ihmiseksi — tuli veljeksemme — tuli meidän syntisten ja poisjuosseiden luokse. Vie meidät tuttuun kotimaisemaan.

Saattaa kotiin.

Juhlakansa vastasi Siionin virrellä 107.