Kaisa Viitala

Puhe pdf-muodossa.

Sunnuntai 4.7.2021
aamuseurat klo 8.00
Kaisa Viitala

Kauhavan herättäjäjuhlia valmisteltaessa mielessäni on pyörinyt eräs muisto. On kaukainen heinäkuun päivä ja aurinko paistaa, kuten se aina teki niinä kesinä. Olen 8-vuotias ja päässyt elämäni ensimmäisille herättäjäjuhlille, kun ne ovat lapualaiselle maanviljelijäperheellemme tarpeeksi lähellä, Ylihärmässä, nykyisen Kauhavan kaupungin alueella.

Juhlat ovat minulle elämys. Näen elämäni ensimmäisen leirintäalueen, äiti antaa minun valita juhlatorin kirjakaupasta uuden lelun, ja kaiken huipuksi saan seurojen aikana istua nurmikolla leikkimässä, kun yleensä seuroissa pitää istua hiljaa penkillä äidin ja isän välissä. 

Kahdeksanvuotiaan mieleen ei jäänyt sanaakaan siitä, mitä juhlilla puhuttiin. En muista edes juhlien tunnusta. Varmaan puhuttiin Jumalan armosta ja Kristuksen rakkaudesta, kuten tapana on ollut.

Mutta yhden asian muistan. Kun istun vanhempieni jalkojen juuressa ja leikin omiani, virsi jylisee valtavana ympärilläni. Veisuu on niin voimallista, että se sulkee minut sisäänsä kuin turvallinen syli, joka estää mitään pahaa tai pelottavaa pääsemästä lähelle. Olen keskellä rukousta, jota ihmiset ympärilläni veisaavat.

Melkein neljäkymmentä vuotta myöhemmin eletään perjantaipäivää maaliskuun puolivälissä 2020 ja Suomen hallitus antaa ensimmäiset koronarajoitukset. Heti maanantaina joukko Herättäjä-Yhdistyksen työntekijöitä pitää etäpalaverin. Iltaan mennessä on syntynyt verkkoseurojen konsepti, jossa puheet lähetetään tallenteina, mutta seurakansa voi toivoa virret esiveisaajalta reaaliajassa. Kolme päivää myöhemmin ensimmäiset puhevideot ovat koossa ja uusi tekniikka opeteltuna, ja seurat alkavat. Siitä lähtien olemme kokoontuneet säännöllisesti Herättäjän Facebook-sivulle verkkoseuroihin, tähän mennessä 25 kertaa.

Emme tuolloin tajunneet, millaista ilmiötä saimme olla luomassa. Seurakansaa tulvi mukaan. Enimmillään verkkoseuroja on katsottu suorana yhtä aikaa 400 laitteelta ympäri Euroopan. Esiveisaajalle on lähetetty lukemattomia virsitoiveita. Kommenttikenttä on täyttynyt kiitoksista puhujille ja tervehdyksistä ystäville.

Iloksemme verkkoseuroihin on päässyt moni sellainen, jolle seuroihin lähtö on normaaliaikana syystä tai toisesta vaikeaa. Seuroissa on vieraillut myös ihmisiä, joille herännäisyys ei ole kovin tuttua. Saimmekin vähän moitetta siitä, ettei seuroissa ollenkaan rukoilla, kuten hengellisissä tilaisuuksissa yleensä. Koetimme selittää, että rukoillaan joka välissä. Siionin virret on rukouskirja, ja jokainen virsi on rukous, jolla vastataan edelliseen puheeseen.

Tämä näkyy verkkoseurojen toivevirsistäkin. Ensimmäiset verkkoseurat pandemiasta hätääntyneen seurakansan kanssa aloitettiin virrellä ”Ystävät, heikot kristityt”. Kun tilanne alkoi helpottaa, helpotus näkyi myös virsitoiveissa. Yksi on kuitenkin pysynyt: lähes kaikki verkkoseurat on päätetty turvalliseen iltarukoukseen ”Mua siipeis suojaan kätke”. Ei parempaa tunnusta olisi Kauhavan juhlille voitu valita.

Uskaltaisinkin sanoa, että verkkoseuroissa tärkeimmäksi on muodostunut juuri yhteinen veisuu. Yhteinen siitä huolimatta, että esiveisaaja laulaa yksinään tietokoneensa kameralle, ja seurakansa liittyy mukaan kodeissaan toisiaan kuulematta. Sillä niin ihmeellisesti Jumala toimii, että yhteyttä voi kokea myös verkon yli, kuten me olemme saaneet kokea näillä juhlilla.

Kun tuli tieto näiden Kauhavan herättäjäjuhlien toteutumisesta vain virtuaalisesti, järjestimme lähtöveisuut verkossa. Eräs näiden Kauhavan juhlien eteen paljon työtä tehnyt henkilö kertoi seuranneensa veisuiden aikana kasvavaa osallistujalukemaa ruudulla ja havahtuneensa oikein tajuamaan, että näin suuri määrä ihmisiä rukoilee samoilla virren sanoilla yhtä aikaa yhteen ääneen. Mikä valtava vetoomus Jumalan puoleen!

Niin monta kertaa olemme elämän edessä yhtä ymmärtämättömiä kuin nurmikolla leikkivä kahdeksanvuotias. Emme löydä sanoja, joilla lähestyä Jumalaa, emmekä muista Hänen kyllä ymmärtävän meitä sanoittakin. Siksi meille on annettu virret. Eri vuosisadoilla eläneet ihmiset ovat kokeneet samoja kipuja ja samaa iloa kuin mekin. Ja joillekin heistä Jumala on antanut lahjan muotoilla tuntemuksensa virsiksi, rukoukseksi, jota me saamme lainata.

Haluankin tänä aamuna sanoa erityisesti sinulle, joka kuuntelet näitä seuroja yksinäisenä — sinulle, jonka mieltä varjostaa jokin kipu — sinulle, joka et löydä sanoja: älä murehdi, täällä kyllä rukoillaan puolestasi.

Kun seuraava virsi alkaa, voit liittyä siihen, missä sitten tällä hetkellä oletkin. Tai voit halutessasi vain kuunnella. Joka tapauksessa saat antaa veisuun jylistä ympärilläsi, saat olla keskellä rukousta. Veisaajat sekä täällä Kauhavalla että kukin vastaanottimensa ääressä kantavat kyllä asiasi Jumalalle.

Vastauksena Siionin virsi 143.