Väitellään: Körtin pipo puristaa, Simo Juntunen!

Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen Vantaan Laurin väitellään-palstan haastateltavana.

"Körtti" on synonyymi tiukkapipoiselle uskovaiselle.

– Suuren yleisön mielikuva voi olla tuo, eikä se ole syntynyt tyhjästä. Herännäisyyden historiaan on kuulunut tietty varauksellisuus maailmaa kohtaan. "Körtti" oli aikoinaan pilkkanimi, mutta nyttemmin siitä on tullut enemmän yleisnimi.

– Herättäjäjuhlat on oivallinen tilaisuus tulla katsomaan, kuinka väljä se pipo on. Juhlilla voi kohdata avaramielistä hengellisyyttä, jossa omalla uskolla ei metelöidä ja ihmistä kohdellaan kunnioittaen.

Körtit eivät elämöi uskollaan.

– Herännäisyydessä korostetaan arjen kristillisyyttä. Usko näkyy jokapäiväisessä elämässä ja tavassa, jolla toisia ja myös itseä kohdellaan. Meissä on monia vikoja ja puutteita ja kannamme mukanamme kaikennäköisiä kuormia. Yritämme olla armollisia ja jakaa ihmisenä olemisen taakkaa.

Herännäisyys kulkee suvussa ja kaikki körtit tuntevat toisensa.

– On toki monia, joille herännäisyys on tullut suvun ja kodin perintönä. Mutta heränneissä on myös paljon niitä, joilla ei tällaista kantakirjaa tai kotitaustaa ole. On sellainen sanonta kuin "joukkoon rakastaminen". Ovet ovat avoinna ja ihmisiä kutsutaan mukaan. Itse olen tullut herännäisyyden piiriin seurakunnan nuorisotyön kautta.

– Herättäjä-Yhdistyksessä on vajaat 6000 jäsentä, mutta herättäjäjuhlilla käy yli kolminkertainen määrä ihmisiä. Liikkeen liepeillä on siis paljon väkeä, joka osallistuu satunnaisesti.

Herännäisyys on perinneliike.

– Jos perinnettä on se, että kokoonnutaan seuroihin ja veisataan Siionin virsiä, niin kyllä. Perinne ja pitkät juuret ovat vahvuus. Samaan aikaan kuitenkin syntyy ja tapahtuu uutta esimerkiksi musiikin puolella.

Körtit ovat monissa asioissa eri kannalla kuin muut herätysliikkeet.

– Totta. Herätysliikkeitä ei pitäisi niputtaa yhteen, sillä niiden näkemyksissä on eroja. Meillä ei esimerkiksi ole ongelmia naispappeuden hyväksymisessä. Meillä on tilaa keskustella ja myös olla asioista eri mieltä, ja silti mahdumme samalle seurapenkille.

Herättäjäjuhlilla käännytetään ihmisiä.

– Ei siellä semmoista tapahdu. Herääminen on Jumalan työtä, jota hän salaa ihmisessä tekee. Sanotaan, että kun Jumala herättää ihmisen ensimmäisen kerran, hänestä tulee hurskas ja jumalinen, ja kun Jumala herättää ihmisen toisen kerran, hän huomaa oman syntisyytensä ja vajavaisuutensa.

– Herännäisyydessä korostuu ehkä enemmän sielunhoito ja kasvatus kuin varsinainen herätys. Haluamme kohdata ihmisiä niin, että jokainen voisi olla oma itsensä.

Hienointa herättäjäjuhlilla on veisuu.

– Kyllä. Siionin virret ja niiden poljento ovat herännäisyyden sydänääntä. Monilla on kokemus siitä, kuinka veisuu alkaa resonoida ja tuntee tulleensa kotiin. Yhdessä veisaaminen on myös rukousta.

Seurapuheita kuunnellessa nukahtaa.

– Se riski on aina olemassa, mutta puheet pyritään pitämään lyhyinä. Ihanteellinen seurapuhe kestää kahdeksan minuuttia ja sisältää yhden ajatuksen.

Isoissa kaupungeissa on hankalaa löytää talkooväkeä juhlia järjestämään.

– Ei pidä paikkaansa. Juhlien järjestäminen onnistuu mitä erilaisimmissa ympäristöissä, siitä on kokemusta vuosien varrelta. Esimerkiksi Espoon-juhlille vuonna 2008 saatiin hyvin talkoolaisia. Mutta ihmisten kutsuminen vaatii työtä, sillä talkoolaisia tarvitaan noin 1500.

Teksti Kaisa Halonen

juttu on julkaistu myös Valomerkissä