Jukka Hautala: Pakolaisuus ei häviä maailmasta

Myyrmäen urheilupuiston keinonurmi tuntuu pehmeältä ja mukavalta kävellä ja jopa istahtaa. Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtajan Jukka Hautalan kysymys kuulostaa nyt kovin etäiseltä: ”Onko maa jalkojesi alla oma, tuttu ja rakas? Vai tuntuuko siltä, että se joko polttelee ja pakottaa liikkeelle?” Juhlat ovat vasta puolessa välissä ja kuulija monta seurapuhetta vailla.

Hautala haastaa kuulijansa pohtimaan suhdettaan Eurooppaa ja Suomea koettelevaan pakolaiskriisiin. ”Olemme valintojen edessä. Näemmekö toisessa ihmisessä Jumalan kuvan?”, hän kysyy. Pakolaisuus ei häviä maailmasta. Se voi olla yhä voimistuvaa todellisuutta, sanoo Hautala. Se haastaa niin Euroopan kuin seurapenkissä auringon kuumentaman kuulijan.

”Paikalleen asettuneita häiritsevät naapuritonteille tulevat nomadit eli paimentolaiset, koska tullessaan he tuovat mukanaan tuntemattomia tapoja ja rikkovat vakiintuneet kuviot.” Hautala jatkaa. Eikä nykyajan paimentolaisuus kunnioita enää instituutioiden eikä valtioiden rajoja.

Kahden maan kansalaisuus ei ole vain hengellinen ajatus vaeltavasta joukosta, joka potee taivasikävää. Se on tiukasti kiinni nykyihmisen elämänkohtalossa. Sen tuntevat ihmisoikeuksia vailla elävät tien päälle karkotetut, mielipiteidensä vuoksi vainotut ja vangitut, uutta kotimaata etsivät pakolaiset. Se on tuttu tunne kaikille niille, jotka eivät uskalla elää sellaisena kuin Jumala on heidät luonut.

”Jos me luokittelemme ihmisiä, niin meidän kuvamme Jumalasta on puutteellinen, sanoo puolestaan järjestöneuvos Liisa Kauppinen.

”Jeesus ei kehota meitä vihaan. Päinvastoin. Jeesushan kehottaa meitä vastaamaan vihaan puolustamalla sorrettuja, näkemään vieraankin ihmisen sisarinamme, veljenämme, äitinämme, isänämme, lapsenamme – itse Jeesuksena", sanoo opetusneuvos Tiina Vihma-Purovaara.

Toisen todellisuuden voima

Poteeko kristitty kahden vai useamman maan kansalaisuutta vai ovatko pään sisäiset maailmat monimuotoisemmat? Kokeeko nykykristitty taivasikävää?

Kahden maan kansalainen aistii toisen todellisuuden, joka häilyy eri maailmojen sisällä ja rinnalla. ”Siinä missä muut valtakunnat lakeineen ja oikeuksineen ovat rajallisia, on Jumalan valtakunta ytimeltään rajaton ja radikaali. Armo on rajaton”, pohtii Hautala.

Rovasti Jaakko Simojoki pyyteli anteeksi rikkoessaan kirjesalaisuuden. 40 vuotta sitten nuorena miehenä isältään arkkipiispa Martti Simojoelta saamansa kirjeen viesti sopii hyvin seurapenkkiin jaettavaksi:

”Pysy Jumalan edessä. Kun viemme voittomme, tappiomme, ilomme – kaiken Jumalan eteen, niin saamme nauttia iankaikkisuuden raikasta ja puhdasta ilmaa. Jumalan lohdutus on pyyteetöntä. Se on tarkoitettu meille kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Emme pärjää elämässä ilman apua ylhäältä. Ilman Kristusta.”

Siinä se on. Pähkinänkuoreen tiivistetty kristityn taivasikävä.

Teksti: Erja Piipponen

Kuva: Antero Harju