Virsirunoilijasta tehdään näytelmä

Isonkyrön herättäjäjuhlien tunnusvirren sanoittaja Lars Stenbäck (1811−1870) nimitettiin kirkkoherraksi Isoonkyröön joulukuussa 1855. Seurakuntaan kuuluivat emäseurakunnan lisäksi Orismalan tehdasseurakunta ja Ylistaron kappeli.

Isossakyrössä Stenbäckistä tuli virsirunoilija. Hän rakennutti pappilaa vastapäätä Kyrönjoessa sijaitsevaan Pappilansaareen majan, jonne hän vetäytyi kirjoittamaan.

Kirkkoherra kutsuttiin vuonna 1857 ruotsinkielisen virsikirjakomitean jäseneksi ja hän julkaisi vuonna 1866 toiveikkaana virsikirjaehdotuksensa. Esitys otettiin vastaan laimeasti, mikä oli jo monia koettelemuksia ja kolhuja kokeneelle Stenbäckille suuri pettymys.

Kyläkouluja ja kirjasto Isoonkyröön

Stenbäck innosti seurakuntalaisia perustamaan kyläkouluja ja pyrki parantamaan tilattoman väestön elinoloja. Hänen aloitteestaan perustettiin Isonkyrön ensimmäinen lainakirjasto. Stenbäckin laaja kirjasto oli tuhoutunut Vaasan palossa, mutta hän keräsi sen jälkeenkin kirjoja, joista osa on sijoitettu Kansalliskirjaston arkistoon.

Stenbäck rakasti kauneutta ja valoa. Se näkyi muun muassa pappilan kukkapöytinä, verhoina ja valkoisina käytävämattoina.

Stenbäckillä oli vaimo ja kaksi kasvattilasta, mutta hänen toivomuksestaan pappilassa asui myös hänen sisarensa perhe.

Jo Isoonkyröön tullessaan Stenbäck oli ollut sairas. Hänen toinen keuhkonsa oli täysin vaurioitunut ja hän joutui vuosikausia oleskelemaan syksystä kevääseen sisätiloissa.

Viimeisinä elinviikkoinaan Stenbäck oli sairauksiensa takia ajoittain sokea. Hän kuoli Isonkyrön pappilassa keväällä 1870 ja hänet haudattiin Vanhan kirkon hautausmaalle.

Käännekohtana hengellinen murros

Kuortaneen pappilassa syntynyt Stenbäck oli paitsi kirkkoherra ja virsirunoilija, myös kasvatustieteilijä, opettaja ja professori.

Syvä hengellinen murros oli muuttanut lahjakkaana runoilijana pidetyn Stenbäckin elämän vuonna 1835. Jo 15-vuotiaana ensimmäiset runonsa julkaisseesta nuorukaisesta oli odotettu suuria, mutta herätykseen tultuaan Stenbäck hylkäsi itselleen rakkaan runouden syntinä.  Hänen mielestään taide erottaisi sielun Jumalasta. Vuosien vieriessä Stenbäckin jyrkät näkemykset kuitenkin pehmenivät.

Helsingissä Stenbäckistä tuli yksi herännäisyyden johtohahmoista. Hän teki väitöskirjaa, mutta joutui uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi juonittelujen kohteeksi. Hänet työnnettiin sivuraiteelle yliopistouralta.

Turussa ja Helsingissä viettämiensä vuosien jälkeen Stenbäck palasi vuonna 1846 kotiseudulleen, rehtoriksi Vaasaan. Sieltä hän lähti vielä vuonna 1855 kasvatustieteen professoriksi Helsinkiin, mutta yliopistomaailma oli pettymys.

Stenbäckistä tehdään näytelmä

Lars Stenbäckin elämästä on tekeillä näytelmä. Kirjailija Tytti Issakainen on kerännyt Stenbäckistä aineistoa 1980-luvulta lähtien. Hän kiinnostui Stenbäckistä opiskellessaan kirjallisuutta.

Suunnitteilla on, että Seinäjoella toimiva Kristillinen teatteriyhdistys valmistaisi Issakaisen näytelmän näyttämölle vuonna 2012.

Tytti Issakainen luonnehtii Stenbäckiä ristiriitaiseksi vastakohtien mieheksi. Toisaalta hän oli rakastettava ja herkkä kaunosielu, toisaalta hyökkäävä ja lähimmäisiään haavoittava ihminen.

”Kiivaan rehellisenä Stenbäck kilvoitteli elämässään ja uskossaan tinkimättömästi. Hänen runoutensa kumpusi kivusta ja elämäntuskasta. Stenbäckin tekstit olivat aitoja, häntä itseään”, Issakainen kertoo.

Lähde: Tytti Issakaisen esitelmä Herättäjän päivänä Isossakyrössä 9.10.2011.