Jokaisilla juhlilla virsi ja rukous

Herättäjäjuhlien päiväseurojen alussa veisataan seisten Lutherin virsi Jumala ompi linnamme. Sunnuntain päätösseurojen lopuksi polvistutaan rukoukseen ja veisataan Herraa hyvää kiittäkää. Näin on aina tehty.

Aina näin tehty. Mistä saakka? Minkä vuoksi?

Näitä kysymyksiä olen selvitellyt nettiä selaamalla, juttelemalla körttiläisten kanssa, ja yksi vastaus oli, että vanhoista Hengellisistä kuukausilehdistä saattaisi löytyä vastaus juhlaselostuksista. Lehdet on digitoitu, mutta epätoivoista on ryhtyä sieltä etsimään tietoa.

Keskusteluissa tuli esille Kalajoen käräjät. Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi tietoa myös Kalajoen käräjistä tietoa. Käräjät käytiin vuosina 1838 – 39. Syytettyinä oli pappeja, talonpoikia ja säätyläisiä. Heidän ”rikoksensa” oli hengellisten tilaisuuksien järjestäminen ja varojen kerääminen lähetystyöhön. Silloinen kirkko ei halunnut, että kodeissa järjestettiin seuroja, lähetystyötä ei Suomessa vielä aloitettu.

1830-luvulla Kalajokilaakso oli herännäisyyden nousukauden ydinkeskuksista. Lähetystyöstä innostunut Jonas Lagus ja herännäisyyteen tutustunut Niilo Kustaa Malmberg olivat syytettyjen joukossa. Paavo Ruotsalainen oli ulottanut puhujamatkansa Kalajokilaaksoon, Malmberg oli keskustellut ja ystävystynyt hänen kanssaan.

Yli 60 henkilöä sai tuomion Kalajoen käräjillä 2.9.1839. Tuomion lukemisen jälkeen syytetyt poistuivat käräjäsalista. Pihalla oli suuri joukko ihmisiä, jotka spontaanisti aloittivat virren Meidän linnamm on Jumala taivaast eli Jumala ompi linnamme. Syytetyt yhtyivät virteen.

Kuvaukset kertovat, että Paavo Ruotsalainen laskeutui polvilleen ja alkoi ylistää Jumalan armoa – syytetyt ja kansa seurasi hänen esimerkkiään.

Jumala ompi linnamme on aikojen kuluessa muodostunut suomalaisten ja körttiläistenkin ”kansallisvirreksi”, vaikka sitä ei enää Siionin virsien uusimmassa painoksessa olekaan.

Siinäkö näiden aina näin on tehty- tapojen alku?

Polvirukous saattaa hämmentää heitä, jotka eivät ole ennen olleet juhlilla ja myös heitä, jotka eivät esimerkiksi polvi- tai selkävaivojen vuoksi pysty polvistumaan. Polvistuminen ei ole pakko. Voi myös vain istua penkillä ja kumartaa päänsä rukoukseen.

Leena Hautala