Saarna: Tapani Rantala

Lataa saarna pdf-muodossa.

Luukas 15: 1–10:

Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

xxx

”Sävyisä Paimenemme, hiljennä mielemme. Uudista sydämemme, tee taipuisaksi se, niin että armon vastaan otamme ainoastaan ja jäämme laumaasi.” (SV 183:1)

xxx

Olin 5-vuotias, kun Nivalassa oli herättäjäjuhlat. En taida muistaa noilta juhlilta paljon muuta kuin sen, että eksyin. Tai perheväkeni eksyi minusta. Iltaseurat olivat päättyneet. Pysähdyin ihmisvirrassa katsomaan jotain kiinnostavaa, se saattoi olla — jos oikein muistan — jonkun pojan mopo. Kun taas jatkoin matkaa ja tartuin lähellä olevaan käteen, huomasinkin, että käsi oli aivan vieras. Isää ja äitiä ei näkynytkään. Hetken etsittyäni ja kierreltyäni päätin lähteä pysäköintialueelle automme luo. Ajattelin, että muussa tapauksessa perheeni ehkä lähtisi juhlilta huomaamatta, että minä puutun. Aikani auton luona odoteltuani tuli mieleeni, että ehkä sittenkin minua etsitään kentältä. Palasin juhlaportille ja saman tien minut löydettiin. Tai minä löysin etsijäni. Huojennus oli melkoinen. Tuntui hyvältä, että minua oli etsitty niin kovasti. Tuntui hyvältä olla tallella ja taas yhdessä perheen kanssa.

xxx

Olla eksyksissä ja yksin. Tulla löydetyksi ja päästä syliin ja turvaan. Siitä kertoo tämän päivän evankeliumi. Kristus etsii väsymättä eksyneitä ja hätään joutuneita. Jokainen kadoksissa oleva lammas on tärkeä.

xxx

Omana aikanamme lammas ei ole kovin imarteleva kuva ihmisestä. Jos henkilöä kuvataan lampaaksi, voidaan ehkä tarkoittaa joukossa kulkevaa myötäilijää tai henkilöä, jolla ei ole oikein tahtoa eikä särmää. Myös kuva lammaslaumasta saattaa nostaa kielteisiä ajatuksia. En kai ole mikään laumasielu, joukossa määkivä lammas. Tässä ajassa taitaa kuulua usein ylimpänä huuto ”minä, minä, minä”.

Raamatun syntyvaiheiden aikana lampaanhoito oli kaikille tuttu ja arvostettu elinkeino ja lammas arvostettu eläin. Jokainen lammas oli omistajalleen ja paimentajalleen tärkeä ja kallisarvoinen. Lampaisiin ja lampaanhoitoon liittyvät vertaukset ja kuvat avautuivat helposti Jeesuksen kuulijoille. Lampaat kykenevät mm. tunnistamaan paimenensa äänen ja seuraamaan sitä.

Tämän päivän vertaus kertoo paitsi lammaslaumasta, myös erityisesti paimenen syvästä huolenpidosta yhtä yksittäistä lammasta kohtaan. Jokainen huolehtiva paimen lähtee etsimään kadonnutta lammasta, näin toimii myös Jumala, näin toimii myös Kristus.

xxx

Niilo Kustaa Malmberg toimi Nivalassa pappina 1830-luvulla. Paikallista elämänmenoa on kuvattu rajuksi. Pelkoa herättivät erityisesti metsärosvot, ”puukkojokelaiset”. Herännäisyyden vahvistuminen tuohon aikaan oli omiaan osaltaan rauhoittamaan aluetta. Apupappi Malmbergilla oli taito puhua ihmisille, erityisesti nuorille. Herätys levisi. Malmberg sai myöhemminkin mainetta häjyjen hillitsijänä. Kerrotaan, että kun hän saarnasi Nurmon kirkossa juuri äsken kuulemastamme evankeliumista, kirkkoon asteli kesken saarnan puukkojunkkarien joukko. He seisoivat keskikäytävällä ilmeisenä aikomuksenaan häiritä jumalanpalvelusta. Malmberg jatkoi saarnaansa hyvästä Paimenesta, joka jättää 99 vanhurskasta ja lähtee yhtä kadonnutta etsimään. Hän katsoi pelottaviin miehiin kirkon käytävällä ja sanoi heille: ”Kristus tarkoittaa teitä. Hän jättää nyt kaikki muut täällä ja tulee teitä etsimään.” Saarna jähmetti miehet paikoilleen, saarnan loppuvaiheessa monet noista raavaista miehistä itkivät.

xxx

Ihminen voi olla eksyksissä niin monin tavoin. Jokainen meistä voinee kertoa omia kokemuksiaan eksyksissä olosta. Vieraantumisesta. Ehkä eksyksissä itsestään, ehkä läheisistään, ehkä tehtävästään tai olemisestaan, ehkä Jumalasta. Kokemuksia vieraantumisesta tai yhteyden puutteesta. — Eräässä nuorisonäytelmässä perhe on kriisissä, kun nuori on riitaantunut vanhempiensa kanssa ja kadonnut omille teilleen. Perheen isä, joka on ollut liian kiinni omissa töissään, hätääntyy ja yrittää keksiä, mitä tekisi ja mistä nuortaan etsisi, ja hokee, mihin minä menisin, mihin minä menisin. Perheen kotona oleva toinen nuori tuiskahtaa isälleen: Mitäpä jos menisit ensin itseesi.

Kun Kristus, Hyvä paimen, etsii kadoksissa olevaa, hän myös löytää. Hän nostaa kadonneen harteilleen ja tuo takaisin muiden yhteyteen, yhteyteen toistemme kanssa. Kuulostaa helpolta, että eksynyt kannetaan. Mutta tuolla matkalla voi olla monenlaista ”itseensä menemistä”, anteeksipyytämistä, särkymistä, alkuun palaamista, anteeksi saamista. Kristikunnan syvä kokemus ohjaa uskomaan myös siihen, että Kristus kantaa, vaikka kannettava ei mitään kantamista tuntisikaan. Kristus kantaa, vaikka olo olisi vielä perin juurin eksyneen. Kristus kantaa, vaikka olo olisi nääntynyt, kuin loppua vailla.

Tarvitsemme sitä, että Paimen kantaa erityisesti siellä, missä kuolema on vieraillut ja syvä suru on vallannut. Ja siellä, missä sairaus hiivuttaa voimat. Tarvitsemme Paimenta kantamaan, kun unelmat särkyvät ja perhe rikkoutuu. Tai kun yksinäisyys vie elämänhalun. Hyvä Paimen kanna! Kanna sairasta. Kanna särkynyttä. Auta eteenpäin.

Meistä ei ole määrittelemään, kuka on eksyksissä ja kuka ei. Huoli ja suru voivat kuitenkin syntyä, jos oma tai läheisten paikka jumalanpalveluksessa tai seurapenkissä on usein tyhjä. Surua syntyy, jos läheiset eroavat kirkosta tai jättävät lapset kastamatta. Olenko minä ollut esteenä? Onko kirkossa tai seuraliikkeessä koettu rakkaudettomuutta ja kuultu poisheittäviä sanoja? Kanna Kristus minua, kanna läheisiäni, kanna ja uudista kirkkoasi.

Paimen kutsuu kantajan tehtävään myös seuraajansa. Kun kannamme toistemme kuormia, kun rakennamme yhteyttä, autamme puutteessa olevaa, käymme yksinäisen luona, silloin teemme niin kuin Kristus tekee. Hän kutsuu meidät puhumaan ja toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta ja luomakunnan hyväksi.

xxx

Hyvän Paimenen lauma on Avaran armon alla. Armo ulottuu kaikkiin. Kaikkia kutsutaan yhteyteen. Tänään meidät kutsutaan yhteyteen myös pyhälle aterialle. Paimen sanoo meille kaikille: Sinä riität, sinä kelpaat, sinä et ole yksin.

 

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.