Juhlapuhe: Kalle Hiltunen

Puhe pdf-muodossa.

lauantai 2.7.2022
päiväseurat klo 13.00
Kalle Hiltunen, juhlapuhe

 

Jumala ei anna helppoja ratkaisuja – ja siksi Hän voi lohduttaa

”Hei! Kuuntele! – Siis nyt kyllä meet ja ostat itsellesi jotain kivaa. Joo-o, kyllä mä kuulen sua. Sulla on tosi vaikeaa, mutta kuuntele sä mua. – Siis nyt kyllä meet ja ostat itsellesi jotain kivaa!”

Näillä sanoilla, tai oikeastaan tällä hokemalla, toistaen jatkuvasti ”Siis nyt kyllä meet ja ostat itsellesi jotain kivaa”, lohdutti eräs henkilö murheen murtamaa lähimmäistään. Tämä lohduttaja oli omaksunut mainostajien meille tarjoaman lohduttamisen tavan, kuluttamiskeskeisen sielunhoidon metodin. Tämähän on laajalti omaksuttu lohduttamisen keino. Vaikka emme noilla sanoilla lähimmäiselle sitä murheen keskellä tarjoaisikaan, saatamme itsekin silti monenlaisella ostamisella murhetta vastaan kamppailla. Ainut ongelma tässä metodissa on se, että maapallomme ei tätä sielunhoidon menetelmää tunnu kestävän. Ja toiseksi, ei tuo metodi taida suurissa murheissa edes lohduttaa, eikä pitemmän päälle pienissäkään.

Lohtu, lohduttaminen. Näillä Joensuun herättäjäjuhlilla puhutaan paljon lohduttamisesta. Herättäjäjuhlien tunnus, lohduksi toisillemme, tulee Jaakko Haavion kirjoittamasta Siionin virrestä 180. Se on osa pyyntörukousta, jossa rukoilemme itsellemme hellää mieltä ja ystävämielistä kieltä, jotta voisimme alati olla toisillemme lohduksi. Tajuammeko tätä virttä laulaessa, miten paljon itse asiassa pyydämme? Me pyydämme alati, siis jatkuvasti voimassa olevaa lohduttavaa, toista tukevaa, toista kannattelevaa elämänasennetta, joka on aina voimassa. Se on paljon pyydetty. Oletko valmis tuohon elämänasenteeseen, jos tuo rukous vaikka toteutuisi?

 

Aito lohdutus on läsnäoloa

Ainakin minä huomaan hiukan hymyileväni tälle lohduttajalle, joka hokee ystävälleen, että hänen on mentävä pahassa elämäntilanteessaan ostamaan itselleen jotakin kivaa. On helppo nähdä, että lohdutus meni tuossa tilanteessa hiukan pieleen. Ehkä lohduttaja halusi päästä tällä helpolla ratkaisulla eroon itselleen kiusallisesta tilanteesta. Mutta vaikka en olisi itse juuri tuolla tavalla sivuuttanut lähimmäisen hätää, onko minulla varaa moittia? Olen varmasti ollut useita kertoja tilanteessa, missä olen sivuuttanut murheissaan olevan lähimmäisen hädän hätäisesti keksityllä pikaratkaisulla, jonka tarjoan vain päästäkseni tilanteesta nopeasti eteenpäin.

Monet tosissaan lohdutusta kaipaavat ovat omakohtaisesti huomanneet, että murheiselle tarjotaan nopeita, helppoja ja toimimattomia ratkaisuja, kun lohduttaja itse haluaa nopeasti päästä tilanteesta pois. Joskus helpot ratkaisut saattavat painaa lohdutusta kaipaavaa entistä alemmaksi.

Todellinen lohdutus on kuitenkin jotain muuta. Se ei ole nopeita ratkaisuja. Se on pysähtymistä lähimmäisen rinnalle, läsnäoloa, kuuntelemista. Aito lohduttaminen on alistumista sille, että en pysty tätä tilannetta nopeasti ratkaisemaan. Se on alistumista sille, että voin olla vain lähimmäinen, olla lähellä ja läsnä. Mutta se ei ole ”vain”. Se on suurinta, mitä ihminen voi olla toiselle ihmiselle.

 

Helpot ratkaisut ovat uhka

Helpot ratkaisut eivät houkuttele vain lohduttamisen alueella. Mainostajat ja markkinat tarjoavat jatkuvasti niitä elämän tyhjyyteen ja mitä moninaisimpiin elämän ongelmiin, sellaisiinkin, joita emme tienneet edes meillä olleen. Myös uskonnollisuuden, hengellisyyden tai henkisyyden nimissä meille tarjotaan ratkaisuja. Jonkin asian ostamista, johonkin porukkaan liittymistä tai jonkun asian omaksumista tarjotaan ratkaisuksi ongelmiin. Tässä valtavan tarjonnan viidakossa meidän pitää kulkea, ja aina emme osaa.

Olemme nähneet viimeisten kuukausien aikana, miten näennäisesti helpot ratkaisut houkuttelevat myös maailmanpolitiikan pitkien pöytien ääressä. Kun esimerkiksi suurvallassa on vuosikausia podettu imperiumin jälkeistä traumaa, on sairastettu entisen loiston ja vaikutusvallan murentumista, tarjotaan tuohon aavesärkyyn ratkaisuksi trauman käsittelyn sijaan julmaa ja silmitöntä hyökkäyssotaa. Tarjotaan helppoa ratkaisua, joka ei poista itse ongelmaa.

Helpot ratkaisut ovat todellinen uhka. Ne eivät toimi murheen keskellä olevalle, eikä monessa muussakaan tilanteessa. Ne voivat olla jopa vaaraksi.

 

Murheen ja vaivan kanssa joutuu elämään

Hengellisenä liikkeenä ja ajattelutapana herättäjäjuhlistaan tunnettu herännäisyys on historiallisesti tarjonnut ratkaisua, joka ei ole ratkaisu. Herännäisyys on korostanut näköaloja, jossa mitkään ratkaisut eivät vie ihmisen vaivaa pois. Ikävä, oman raadollisuuden tunto, puutteellisuus, uskon heikkous – kaikki nämä ovat ihmisen pysyviä taakkoja. Niiden kanssa on elettävä. Niiden puutosta on sairastettava Herralle. Niistä on veisattava.

Ehkä näille vanhoille, huonosti mainostajan iskulauseisiin tarttuville ajattelutavoille voisi olla tarvetta tänäkin päivänä. Niin monesta tuutista meille tarjotaan helppoja ratkaisuja, jotka voivat olla jopa tuhoisia. Joidenkin pitää puhua myös siitä, että murheen ja vaivan kanssa joutuu myös elämään, niiden kanssa ehkä myös pystyy elämään. Murheita ja vaivoja voi viedä Suurelle Lohduttajalle. Herännäisyyden virsissään, puheissaan, tapahtumissaan ja ihmisten välisissä kohtaamisissaan kantamalle ajattelutavalle on tilausta.

 

Jumala kulkee murheellisen rinnalla

Jumala astui maailmaan. Hän tuli ihmiseksi Kristuksessa. Hän astui maailmaan, jossa jotkut odottivat maallista hallitsijaa, joka häätäisi Rooman valtakunnan pois. Hän astui maailmaan, jossa moni kärsi valtavaa materiaalista puutosta, maailmaan jossa oli monenlaisia vaivoja. Hän astui maailmaan, joka janosi ratkaisuja – joka janoaa niitä edelleen.

Mikä oli Jumalan ratkaisu tähän murheeseen? Hän tuli pieneksi lapseksi kylmään talliin. Hän tuli köyhäksi puusepän pojaksi. Hän tuli syömärien ja juomarien, monella tavalla halveksittujen ystäväksi. Hän tuli häväistäväksi ja tuomittavaksi. Hän tuli kuolevaiseksi. Hän tuli kärsiväksi ihmiseksi, kärsimään ihmisen kärsimyksen, kantamaan ihmisen murheita ja vaivoja, kantamaan meidän murheita ja vaivoja, kantamaan myös niitä murheita, joita aiheutamme toisille. Hän tuli kulkemaan murheisen rinnalla, olemaan lohduksi.

Ei Vapahtaja vienyt pois seuraajiensa materiaalista puutosta. Ei hän poistanut Rooman miehitysvaltaa. Ei hän poistanut murheita. Mutta ihmeellistä lohtua ja toivoa hän rinnalla kulkien, läsnä ollen antoi.

Maailman murhe ja paremman elämän jano on niin valtava, että se kutsuu monenlaisia markkinamiehiä tarjoamaan helppoja ratkaisuja, jotka vievät murheet pois. ”Osta tämä, tartu tuohon, silloin elämäsi on parempaa ja kauniimpaa.” Näiden lupausten äärellä tulee pettymyksiä.

Kristinuskon perusviesti ei ole se, että tähän poppooseen liittymällä Jumala kertakaikkisesti vie sinun murheesi ja vaivasi pois. Jumala ei anna sellaisia lupauksia. Kristinuskon perusviesti on se, että Jumala on tullut ihmiseksi, kärsinyt ihmisen vaivat, kuollut ihmisen puolesta, noussut ylös antaen toivon ikuisesta, paremmasta. Jumala ei käske murheiden murtamaa vain ostamaan jotakin kivaa päästäkseen tilanteesta nopeasti pois, vaan hän astuu aivan lähelle murheista, kärsivän rinnalle, kärsivän osaan. Hän on lohduttavana eniten juuri siellä, missä Emmauksen tien kulkijoiden tavoin ei häntä tunneta ja missä on suurinta murhetta.

Kristillinen usko ei anna lupausta kertakaikkisesta murheiden poistumisesta. Se ei anna helppoa ratkaisua. Se antaa vain sen lupauksen, jonka Vapahtaja antaa viimeisinä sanoinaan: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”  Mutta tämä lupaus ei kuitenkaan ole ”vain” jotakin. Se on enemmän. Se on lupaus olla lähellä ja läsnä, aina ja kaikissa tilanteissa. Ja siksi se, toisin kuin helpot ratkaisut, voi lohduttaa.

Kallis elämän tuomien murheiden aallokoissa sinne tänne rieppuva ystävä. Näillä herättäjäjuhlilla puhutaan lohdusta. Näillä juhlilla ihmiset kohtaavat toisia ihmisiä, ehkä lohtua antaen ja saaden. Voi olla, että juuri sinä et saa apua, et saa lohtua, et ehkä kohtaa lohduttavaa sielua. Voi olla, että juuri sinä radion ääressä et ole päässyt lähtemään juhlille ja tapaamaan heitä, joilta odotat lähimmäisen lohdutusta. Kaikessa tässä lohduttomuudessa piirrä mieleesi kuitenkin kuva syntistä rakastavasta Vapahtajasta, joka kulkee juuri siellä, missä murhe ja lohduttomuus on kaikkein suurinta. Hän on läsnä murheessa ja vaivassa, vaikka et sitä tuntisi. Kaikkein suurimmassa murheen ja kuoleman loukossa hän sanoo sinulle kuin ristin ryövärille: ”jo tänään olet minun kanssani paratiisissa”. Hän ei vain muista murheellista, hän on murheellisen kanssa, aina ja ikuisesti. Hän itse astuu murheiden kantajaksi.