Tuuliset päätösseurat saattelivat juhlakansan kotimatkalle

Päätösseurapuheissa pohdittiin maailman levottomuutta, ihmisten turvattomuutta ja tavallisuuden järkkymistä. Silti kaikkien puheiden ytimessä oli toivo, joka työntää meitä eteenpäin ja jonka varassa elämä jatkuu. 

Suurlähettiläs Mikko Hautala totesi, että elämme tällä hetkellä sodan, valheen ja ristiriitojen varjostamassa maailmassa. Kaikkien vaarojen keskellä olemme kuitenkin maailman onnellisin kansa, jolla on toivoa, kunhan emme anna sisäisten ristiriitojen repiä meitä.  Hautala peräänkuulutti suomalaisilta yhteistuntoa, vastuunottoa yhteisistä asioista.

- Saamme elää toivossa, jos tahdomme niin, Hautala painotti. 

Informaatikko Leena Elenius sanoi viime vuosien sotineen ja pandemioineen järkyttäneen tavallisuuttamme.

- Turvallisuus ja toivo ovat tavallisen arjen näkymättömiä tukipuita. Toivo kuljettaa meitä arjessa eteenpäin myös niinä päivinä, kun arki on saippuoinut lattian. Toivo kiskoo meitä. Se työntää meitä kulkijoita.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari korosti, ettemme saa lannistua ja lamaantua uhkakuvista huolimatta, vaikka tietoa pahasta ja uhista ei tarvitsekaan peitellä. Moniin asioihin ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa, rauha Ukrainassa ja ilmastonmuutoksen hillintä ovat ihmisten käsissä.

- Jaakko Eleniuksen sanoin ihminen ei saanut muokattavakseen valmista maailmaa, vaan raakaa materiaalia.

Seurakuntapastori Anna Merivirta pohti omassa puheessaan ihmisen käsiä, joihin on hyvä tarttua ja jotka saavat paljon aikaan. Lopulta ne kuitenkin ovat tyhjät ja kaikki valuu niistä kuin hiekka.

- Kun vastoinkäymiset ja sietämättömäksi käyvät pelot kasvavat, toivon pääseväni Jumalan näkymättömien käsien turvaan. Puristan tiukasti otteeni johonkin, joka luisuu käsityskykyni ja kosketukseni tuolle puolen. Ja ”ihmisen syliä avarampi on Jumalan armo — Jumalan kämmenten väliin jäävä tila, johon jokainen mahtuu.”

Herättäjäjuhlien viimeisessä puheessa Tapani Renko muistutti kuulijoita, että Jumala loi meille täydellisen maailman, ihminen kuitenkin haastaa Luojansa yhä uudelleen ja rikkoo saamansa hyvän.

- Jumala katsoo rakkaudella aina uudelleen erehtyvää ihmiskuntaa. Ihminen ei pysty rakentamaan pysähtynyttä hyvää. Luoja rakentaa hyvää ihmiselle ja luomakunnalle yhä uudestaan.

Maija Yliaho