En pelkää vaarojen matkaa
Sotkamon Herättäjäjuhlien keväistä maisemaa kirkonkylän suunnasta.
Herännäisseuraliikkeen sydän sykkii veisatuissa Siionin virsissä. Ne ovat pääsääntöisesti seuraväen rukouksia, mutta myös ”seurapuheita” ja herännäisyyden uskon tulkintaa. Ne yhdistävät eripuolilla Suomea kokoontuvaa ja eri-ikäistä seuraväkeä. Niitä veisataan niin pienissä kotihartauksissa - vaikkapa yksinkin - kuin satamäärin Herättäjän kirkkopyhissä tai ”tuhansin kielin” herättäjäjuhlilla.
Kun muutama vuosi sitten kaikissa maamme herännäisseuroissa kirjattiin seuroissa veisatut virret, niin yksi virsi oli ylitse muiden. Virsi on ”Savitaipaleen kappalaisen” Mikko Katilan (1863-1924) runoilema ”Soi , virteni, kiitosta Herran”. (Sv 173). Jos Siionin virret ovat herännäisyyden ”katekismus” ja rukouskirja, niin tätä Katilan virttä voidaan pitää nykyherännäisyyden lyhyenä oppimääränä. Siksi sitä on hyvä veisata tuon tuostakin.
Viime vuosina herättäjäjuhlien tunnukseksi on useimmiten valittu säe Siionin virsistä. Oli luonnollista, että Vuokatin vaaroistaan tunnetun Sotkamon juhlien tunnukseksi seuloutui monien joukosta t säe ”En pelkää vaarojen matkaa” (Sv. 173:4).
Katilan virsirunoudella on kaksi vahvaa juurta, jotka näkyvät vahvana myös tässä Sotkamon juhlien tunnusvirressä. Ensiksikin hänen virsiensä taustalla on vahvat raamatulliset kuvat. Niinpä tämäkin virsi alkaa psalmin 103 tavoin ”Kiitä Herraa, minun sieluni”/”Soi, virteni, kiitosta Herran!”. Juhlien tunnussäe (173: 4) on saanut sisältönsä paimenpsalmista 23 ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani”/ ”En pelkää siis vaarojen matkaa, Hän silloinkin kantaa ja vie, kun polku on synkeä, kaita on tie, voin kanssansa taivalta jatkaa. Hän vastakin auttava lie”
Toiseksi Katilan virsistä huokuu oman elämän ”vaarat”, koetut vaivat ja vastukset, mutta myös ilo ja rohkaistuminen. Hän koki hengellisesti ja henkisesti olevansa usein” vaivan alla” masennukseen asti niin, ettei aina jaksanut hoitaa papin virkaansakaan. Mutta kevät ja pääsiäisen sanoma toivat hänet vaarallisilta ja synkiltä poluilta siihen vakaumukseen että” Hän vastakin auttava lie”. Kerrotaan, että tämä ”Soi, virteni” –runo olisi syntynyt juuri masentavan kevään jälkeen pääsiäisenä 1800-luvun lopulla: ”Hän, Herramme, kuoleman alta on noussut ja voittanut sen. Työn täytti hän puolesta syntisien. On hänellä voima ja valta ja kirkkaus ihmeellinen. (Sv. 173:2).
Rohkaiskoon tämä juhlatunnus lähtemään pitkällekin matkalle Sotkamon kauniiden vaarojen maisemiin ja Katilan sanoin kohtaamaan pelotta myös ne vaarat, joita tunnuksemme varsinaisesti tarkoittaa.
Tuomo Ruuttunen
pääsihteeri
