Sunnuntain messu avaran taivaan alla
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Sunnuntain messu avaran taivaan alla

Messun alkaessa alkoi myös ”siunattu sade”. ”Siitä huolimatta emme ole pelänneet vaarojen matkaa”,  sanoi kappalainen Helena Kuja-Kanto.

 

Kuva Marja-Terttu Salminen

Aamu oli aurinkoinen ja lupasi päättäjäispäivälle onnistuneet puitteet.

On vaikuttava näky, kun juhlakansa vaeltaa monia polkuja kohti Pieniniemeä ja etsii oman paikkansa seurapenkistä.

Olemme kokoontuneet kesäkirkkoon sunnuntain messuun luonnon helmassa. Aurinko pilkistää, tuuli havistelee haavan lehtiä, vesi välkehtii ja mieleen nousevat sanat ”Jumalan kunnia luonnossa”.  Juuri tässä ja nyt. 

 

Messun alkaessa alkaa myös ”siunattu sade”. ”Siitä huolimatta emme ole pelänneet vaarojen matkaa”,  sanoittaa kappalainen Helena Kuja-Kanto.

Herättäjäyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautalan saarnan aikana aurinko valaisee ja lämmittää juhlakansan.  Väliin kaikuu voimallinen veisuu juhlakentällä.  Se saa erään ensikertalaisen kyselemään: ”Ovatko kaikki körtit laulajia?”

Vahvan musiikillisen panoksen messuun antavat Kajaanin, Kuhmon ja Sotkamon Mieslaulajat sekä Sotkamon kirkkokuoro johdossaan kainuulaistaustaiset kanttori Pertti Rusanen ja urkuri Erkki Tuppurainen. 

 

Ehtoollinen näin suurella joukolla on vaikuttava tapahtuma ja sujuu jouheasti, kun jakajiakin on runsaasti. Vaarojen matkan kulkijat ovat pitkospuista tehdyn ristin juurella kohtaamassa Luojaansa ja Lunastajaansa sanan, sävelen ja ehtoollisen hoitavassa läsnäolossa.

Tuttuja nähdään ja halataan. Joku kertoo talkoiden ja majoittamisen lisäksi yrittävänsä ehtiä juhlakentällekin. Hänestä messu näin suurella joukolla on kaunis ja puhutteleva. 

Maunulan pariskunta Seinäjoelta kertoo heillä olevan pitkät perinteet Herättäjäjuhlilta. Nyt kulkevat lapsenlapsetkin mukana. ”Jo tämä paikka puhuttelee kauneudellaan”, he toteavat ja kiittelevät hyvää äänentoistoa.

 

Marja-Terttu Salminen