Herättäjäjuhlat ovat monen suvun vuotuinen kokoontuminen

Näin huhuiltiin juhlakentän A-lohkossa lauantaina, kun yksi monista juhlilla yhteen kerääntyvistä suvuista kokoili jäseniään yhteiskuvaan kuorokatokseen. Kauhavalaisen Antti Pernaan ja seinäjokelaisen Hedvik Ala-Katilan jälkeläiset ilmoittivat tapaamisestaan tällä kertaa ennakkoon juhlaoppaassa, mikä kokosikin paikalle yllättävän suuren joukon. Yllättyneet ilmeet, halaukset ja huudahdukset kertoivat, että jotkut tapasivat toisiaan jopa vuosikymmenten jälkeen.

Monet herännäisseutuihin juontuvat suvut pitävät perinteenään sopia tapaamisen herättäjäjuhlille ja tapaavatkin näin laajasti vain kerran vuodessa. Kokoontumispaikkaa ei tarvitse edes sopia etukäteen jos tapaamispaikaksi on vakiintunut suvun alkukirjaimen mukainen lohko.

Sukutapaamiset juhlilla ovat merkki paitsi suvun yhteydenpidon merkityksestä, myös herännäisyyden siirtymisestä perheittäin ja suvuittain. Vaikka seuroissa käynti muuten olisi jo hiipunut, herättäjäjuhlille sentään vielä lähdetään.

Pernaan suvulla oli Lapuan herättäjäjuhlilla hauska puheenaihe, joka putkahti esiin Polvesta polveen –näytelmässä. Siellä kerrottiin, että yksi Karhunmäen kansanopiston perustamisvaiheen lahjoituksista saatiin Antti Pernaan testamentista. Se oli monille uusi tieto, vaikka Antti Pernaa tiedettiinkin Wilhelmi Malmivaaran ystäväksi.

Vaikka herännäisyyden periytyminen on ilon aihe perheissä ja suvuissa, liikkeessä on aina korostettu sen avoimuutta uusille tulijoille. Seurapenkkiin saa istahtaa kuka tahansa, joka kiinnostuu liikkeestä ja Siionin virsien kautta välittyvästä evankeliumista. Liikkeen luonteeseen kuuluu, että uusia ystäviä kutsutaan mukaan ja heidät ”rakastetaan joukkoon”. On myös sanottu, että körttiläinen on jokainen, joka pitää Siionin virsistä. Körttipuvunkin voi hankkia, vaikkei olisi herännäissukuun syntynyt ”kantakirjakörtti” tai ”etninen körtti”.

Heli Karhumäki