Marianne Hietala

Puhe pdf-muodossa.

Sunnuntai 3.7.2022
päätösseurat klo 13.30
Marianne Hietala

Rakkaat kuulijat

Tuon terveiset nuorisokodista. Nuoret kertovat, kuinka elämä vaan meni sekaisin. Eksyin. Kukaan ei välittänyt. Ei ollut ketään, ei ketään. Myrsky heitteli. Nyt on hapuiltava valoa kohti. On etsittävä uusi suunta elämään. On ikävä isää — ja äitiä.

Viime syksynä koulutyön alkaessa mietin, miten löydän keinoja opetussuunnitelman eläväksi tekemiseen. Miten tuoda toivoa näitten nuorten elämään? Käsiini osui kuin johdatuksesta vanha kirja, Robinson Crusoe. Ehkä johtolanka olikin kätketty siihen? Päähenkilö, nuori Robinson, ei kuunnellut vanhempien neuvoja. Hän karkasi merille. Valtamerellä laiva ajautui tuntemattomille vesille ja haaksirikkoutui.

Kirjaa kuunneltiin luokassa hievahtamatta. Yhtenä päivänä eräs oppilaista ehdotti: ”Voisinko rakentaa  laivan? Sellaisen, kuin Robinsonilla!” No, mikäpä ettei… vastasin. Tee laiva! Toin luokkaan puutikkuja, liimaa ja pahvia. Luokasta tuli telakka. Tiedättehän sanonnan: sormien päässä on toiset ”aivot”. Mitä kosketat, sen muistat! Ensimmäinen laivoista sai pian kyljet, kajuutan, ankkurin ja lopulta mastot. Kun mastoja nostettiin, laivan rakentaja huudahti: Nehän ovat kuin ristit Golgatalla! Kaikki seisoivat mastoja hämmästellen. Sitten yksi oppilaista sanoo: Jeesus naulittiin siihen keskimmäiseen. Ja pahantekijät molemmille puolille, lisäsi toinen ja jatkoi kysymyksillä: Mitä ne pahantekijät olivat tehneet? Olivatko varastaneet? Olivatko valehdelleet? Olivatko tällaisia kuin me? — Olivatko?

Ja kuitenkin — Jeesus sanoi sille toiselle pahantekijälle: ”Vielä tänä päivänä olet oleva kanssani paratiisissa! Eikö sanonutkin”, varmisti rippikoulun käynyt. ”Se pahantekijä uskoi, jotta Jeesus on Jumalan poika”, hän lisäsi.

Kuten aavistatte, pienoismallien rakentaminen ja ristiä muistuttavat mastot saivat aikaan paljon keskustelua. Rakentaminen jatkui. Päästiin jo pääsiäisen aikaan. Nuoret pyysivät, jotta kertoisin heille vielä uudelleen Pietarista, joka oli nuotiolla. Otin Raamatun ja luin. Pietarin lämmitellessä käsiään siihen tulee kyselijöitä. Etkö sinä olekin sitä samaa joukkoa? Sinähän puhut samaa kieltä! Mutta Pietari kieltää moneen kertaan: En tiedä, mistä puhutte! En tunne sitä miestä! Ja sitten laulaa kukko!

Tämä Raamatun kertomus puhutteli nuoria ehkä juuri siksi, että Pietari joutui ahtaalle. Se on nuorisokodin arkea. Ahtaalla ollaan. Kovia on koettu. Ristikuulustelu ei sekään ole vieras asia. Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen. Tällaisia pelkureita ja raukkoja me kaikki taidamme olla. Virren rukous: ”Auta meitä heikkoja” on kuin syrjässä olevien ääni.

Kalliit ystävät! Olemmeko mekin kuin Pietari hiilivalkealla? Kiellämme ja piilottelemme totuutta. Pietari itki, kun muisti Jeesuksen sanat: Ennen kuin kukko laulaa… sinä kolmesti minut kiellät.

Rakkaat kuulijat! Nyt on avattava silmät! Kristillistä kasvatusta ja opetusta ei saa sysätä sivuun ja peitellä tekosyihin tai muka tasa-arvoon vedoten. Nuoremme etsivät tänä päivänä uutta toivoa. Me vanhatkin kyselemme: Riittääkö armoa tällaiselle? Mitä puuttuu? Unohdammeko Kristuksen tuntemisen! Jos me unohdamme kristillisen kasvatuksen ja opetuksen, käy ennen pitkää niin, että ”kivetkin huutavat”. Olemme kuin haaksirikkoon joutuneita. Kun emme omin voimin löydä oikeaa reittiä, Jeesus näyttää tien. Tarvitsemme Vapahtajaa elämän myrskyjen keskelle. Hän on vierellä kulkija ja lohduttaja. Nuoret itse pyysivät lukemaan Raamattua! He haluavat kuulla. Raamattu on kuin suunnistajan kartta, kompassi ja otsalamppu myrskyssä.

Sallittehan lopuksi tuokiokuvan vuosien takaa. Olimme pienten lastemme kanssa Laukaan herättäjäjuhlilla. Silloin 5-vuotias poikamme tarttui käteeni, kun yritti väenpaljouden keskeltä nähdä alttarille. Papin puheeseen tuli lyhyt tauko ja silloin  kuuluu yhtäkkiä lapsen kirkas ääni: ”Nosta minua, jotta näkisin Jeesuksen!” Siinä oli saarna. 

Jospa tänään tuo pyyntö nouseekin Jumalan puoleen täältä Joensuusta? Saamme me vanhatkin näin pyytää haaksirikkojemme ja hätämme keskeltä: ”Nosta minua, jotta näkisin Jeesuksen!” Hän löytää meidät, ottaa syliinsä ja kantaa joka päivä! Jeesus ei meitä  jätä — hän ei meitä hylkää!