Jouko Kuismin
Onko työ siunaus vai rangaistus? Se voi olla molempia, näkökulmasta riippuen. Pakkotyötä voidaan käyttää rangaistuksena tai myös orjuutena. Ajatus työstä rangaistuksena nousee esille jo raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta. Toisaalta näiden juhlien tunnus on otettu Siionin virrestä, jossa kehotetaan meitä palvelemaan muita. Katekismus opettaa, että tunnollinen työn tekeminen antaa meille työn iloa. On siis löydettävissä perusteita sekä työn siunauksellisuuteen että työhön rangaistuksena.
Luomiskertomuksen loppuosaan on kirjoitettu: ”Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.” Työn ja levon vuorottelu on tarpeellista ja Jumalan esimerkin mukaista. Katekismus toteaa saman: Jumala on säätänyt ihmiselle työn ja levon vaihtelun.
Meille opetetaan, että työ varjelee meitä joutilaisuuden vaaroilta. Työ myös kasvattaa meissä velvollisuuden ja yhteyden tuntoa. Herättäjäjuhlien talkooväki on tästä hyvänä esimerkkinä. Palvelun halu luo yhteishenkeä. Vaikka työ on välillä raskasta ja lepo jää juhlien aikana vähäiseksi, on talkoolaisella juhlien jälkeen tyytyväinen ja kiitollinen mieli mukana olosta toisten palvelemisessa. Jumala on kätkenyt työn tekemiseen siunauksen niin arjessa kuin näillä juhlillakin.
Raamatussa on paljon jakeita, joissa mukana on työ-sana. Itse asiassa niitä on sanahaun mukaan 365 kappaletta eli yksi jae jokaiselle vuoden päivälle. Vastaavasti lepo-sana löytyi sanahaulla 87 kertaa. Paavalin kirjeissä kehotetaan: kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille. Todetaan myös: Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Virren 123 jakeessa meille on neuvo: kuulemaan hiljaa, puoltamaan, sairaita, kiusatuita. Paavalin 2. kirjeessä tessalonikalaisille sanotaan: ”Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, rohkaiskoot sydämienne ja antakoot teille aina voimaa hyviin tekoihin ja puheisiin.” Meille on siis ohjeita arkeen. Tehdä työtä, mutta hyväksyä ja auttaa niitä, jotka eivät siihen eri syistä kykene tai heillä ei ole mahdollisuuksia tehdä työtä.
Meille kaikille on tuttu kolmas käsky: muista pyhittää lepopäivä. Kristinopissa meitä opastetaan käyttämään vapaa-ajat ruumiin ja sielun lepoon ja virkistykseen. Me saamme kiitollisin mielin käyttää aikaamme lukemiseen, liikuntaan, luonnossa oloon ja harrastuksiin, unohtamatta hyvää seuraa.
Vapaa-aikaa voi myös käyttää väärin, huonot huvitukset, päihteet ja muut vastaavat. Niistä ei ole hyviä seurauksia. Ne tuhoavat koteja, turmelevat meitä ihmisinä ja voivat johtaa jopa rikoksiin. Meitä kehotetaan sanan kuuloon. Matteuksen evankeliumissa sanotaan: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Työ on siis siunaus, mutta se vaatii rinnalleen riittävästi lepoa. Työstä puhutaan myös kutsumuksena, tai että olemme kutsumusammatissa. Meille on jokaiselle paikkamme ja oma tehtävämme Luojan luomakunnassa. Tämän tehtävän, kutsumuksen uskollisella suorittamisella palvelemme Jumalaa ja lähimmäistämme. Kaikki rehellinen työ ja tehtävät ovat arvokkaita. Raamatussa opetetaan ruumiin eri jäsenistä ja niiden yhden vertaisesta tarpeellisuudesta. Luukkaan evankeliumista lainaus: ”Joka on vähimmässä uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.”
Pohjanmaalla ja muualla Suomessa tunnetaan sanonta: käsi aurassa, sydän taivaassa. Tämä maanviljelijöille tuttu sanaparsi sisältää oivallisen opetuksen. Työmme tarvitsee siunausta ja rukousta. Näillä seuduilla tiedämme, ettei kovinkaan työ aut,a ellei Jumala anna kasvua, sateita, lämpöä ja aurinkoa. Siionin virren sanoin ”Luoja pukee luoduilleen, puvun puhtaan, uuden”. Rukous ja siunaus kulkevat käsikkäin; rinnakkain. Kuten peltomies pyytää Luojalta suotuisia ilmoja, niin meidän kaikkien tulee pyytää Jumalalta siunausta työllemme.
Siionin virressä nro 35 veisataan: ”Jos armoasi päiviini ja siunausta saisin, niin lähimmäisten parhaaksi taas työni toimittaisin”. Raamatun tekstit, virret ja kristinoppi opettaa työn siunauksellisuudesta silloin, kun me palvelemme Jumalaa ja lähimmäistä. Katekismus varoittaa ahneudesta ja tuhlaavaisuudesta sekä muistuttaa, että paras aarteemme on taivaassa. Isä meidän ‑rukouksessa pyydämme jokapäiväistä leipää, ei siis liikaa, mutta ei puutettakaan. Sanalaskuissa pyyntönä on määräosa leipää tarpeisiimme. Kuinka hyvin me nämä opit muistamme arjessa? Joskus onnistumme paremmin, joskus huonommin. Meillä on kuitenkin lupa turvautua Jumalan apuun niin työssä kuin vapaa-ajalla, rukoilla, huokailla. Jumala ei jätä meitä. Tämän päivän tunnussanassa on Jeremiaan kirjasta teksti, lupaus: ”Ruokin kansani hyvillä lahjoilla, sanoo Herra.”
Useasti unohdamme kiitoksen tutkiessamme työmme tuloksia; kiitoksen Jumalalle työmme siunauksesta. Virren sanoin: ”Koska, Isä, kiitän, jos en tänään, tässä? Annat yli äyräitten hyvää elämässä.” Meillä on lupa nauttia työmme antimista ja levätä. Saamme tehdä sekä työtä että levätä kiitollisin mielen.
Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki, työstä ja levosta. Aamen.
Jouko Kuismin.
 | Lataa puhe pdf-muodossa. |
