Päiväseuroissa tavattiin tuttuja Amerikasta asti

Penkkirivit täyttyvät, vaikka keskipäivän aurinko paahtaa juhlakansan niskaan polttavilla säteillään. Rivien ylle aukeaakin pian sateenvarjojen armeija. Tällä kertaa ei kuitenkaan suojauduta sateelta vaan paahteelta.

Kuume paahde saa ylistarolaisen herättäjäjuhlaveteraanin Jussi Ladvelinin, 83, muistelemaan eräitä lapsuutensa herättäjäjuhlia.

-Olin ehkä kymmenvuotias, kun Nurmossa oli juhlat. Se oli kuuma ja kuiva kesä, muistan miten tiet pölysivät ja ihmiset etsivät varjoa, ylistarolainen muistelee.

Varjomeri laskeutuu hetkeksi, kun päiväseurojen avaus, Jumala ompi linnamme, kajahtaa.

Herättäjäjuhlien äänimaailma on ainutkertainen. Rauhallisia seurapuheita rytmittävät virret veisataan vakaina ja väkevinä. Niiden voima nostaa taivasta Kiviristin kentän yläpuolella muutaman tuuman verran ylöspäin.

Virret ovatkin monelle se asia, mikä herättäjäjuhlista ensimmäisenä esiin nostetaan:

- Veisaaminen on musiikki-ihmiselle tärkeintä, tähdentää Ladvelinin Maire-puoliso.

Samaa mieltä ovat myös sisarukset Leena ja Jukka Isotalo.

- Kuulla ja laulaa virsiä ja tavata tuttuja. Ne ovat ainakin minulle juhlilla tärkeimmät, sanoo Tapiolasta lauantaiaamuna Lapualle suunnannut Leena Isotalo.

Kaksikko saapui Lapualle aamupäivän vuoroveisuiden aikaan. Vaikka juhlat olivat päivän osalta vasta alkumetreillä, oli monta tuttua jo ehditty tavata.

-Aina Amerikan tätiä myöten. New Yorkin osavaltiossa asuva täti käy herättäjäjuhlilla jos tilanne vain suinkin sallii, Jukka Isotalo kertoo.

Lauantain päiväseuroissa puhunut Matti Malmivaara iloitsi puheessaan siitä, että Lapuan juhlilla on kiinnitetty erityistä huomiota lapsiin ja nuoriin.

-On tärkeä, ettei sukupolvien ketju katkea, Malmivaara tähdensi.

Parikymppiset nuoret, ylistarolainen Juho Heiska ja nurmolainen Maaria Kuoppala istuvat nurmikolla ja kuuntelevat seurapuheita.

Nuorille on juhlilla paljon ohjelmaa. Heiska ja Kuoppala peräänkuuluttavat kuitenkin ohjelmaa myös nuorille aikuisille.

- Esimerkiksi studioita ja workshoppeja voisi olla. Voisi olla joitain pieniä paneelikeskusteluita erilaisista aiheista, he miettivät.

Kuoppalalla olisi mielessään ainakin yksi aihe: Miten olla nuorena körttinä yhteiskunnassa.

Kuin kaikuna rovasti Pentti Lemettinen pohtii asiaa puheessaan:

-Samaan aikaan kun nyt julkinen ja jokapäiväinen keskustelu korostaa vapautta, avoimuutta ja iloa, keskustelun kääntöpuolta tuntuu hallitsevan mm. kristillistä uskoamme vähättelevä ja gettouttava asenne. Maailma, jossa tämän päivän nuoremme haluaisivat perustella tai joutuvat perustelemaan uskoaan itselleen ja ympäristölleen, on yksilöllisyyttä ihannoiva maailma, Lemettinen totesi.

Heiska ja Kuoppala tunnistavat tilanteen.

-Ennakkoluuloja on, kyllä tämä uskovaisen elämä on jonkinlaista vähemmistöelämää.

Satunnaisista ennakkoluuloista huolimatta nuoret eivät uskoaan piilottele.

-Heti kerrotaan, kun luonteva hetki tulee eteen. Ennakkoluulot karisevat yleensä tutustumisen myötä.

Elina Koskela