Sävelmistöuudistus

Tavoitteet

Siionin virsien sävelmistöuudistuksen tavoitteena oli huolehtia heränneiden veisuuperinteen omaleimaisuuden säilymisestä. Käytännössä tavoitteeseen pyrittiin seuraavilla keinoilla:

• Seuraveisuu pidetään jatkossakin säestyksettömänä.
• Sävelmien on mahdollistettava luonteva yhteislaulu.
• Siionin virsien sävelmistön rungon muodostavat herännäisyyden piirissä käytetyt kansantoisinnot.
• Sävelmien tulee olla musiikillisesti laadukkaita ja kestäviä.
• Sävelmistö muodostaa sellaisen kokonaisuuden, jossa eri sävelmien esiintymiskertojen määrä on kohtuullinen ja ns. uniikkisävelmiä pyritään välttämään.

Tulokset

Heränneille tyypilliset tasajakoiset ja niekuttelevat koraalitoisinnot ovat parhaiten säestyksettömään veisuuseen sopivia sävelmiä.  Virsille osoitettiin pääsääntöisesti sävelmiksi suomalaisia koraalitoisintoja ja vuoden 1971 laitoksessa olleet toisintojen juurisävelmät poistettiin pääosin. Sävelmämuutokset voidaan jakaa kuuteen kategoriaan:

1. Sävelmä sama kuin ennen (yksittäisiä niukkuja on saatettu lisätä)
2. Sävelmä sama kuin ennen, mutta pienin muutoksin (rytmi- tai sävelasuun tehty pieniä muutoksia)
3. Sävelmä vaihtunut kokoelman sisältä
4. Laajennetut toisinnot (samaa lyhyttä melodiakulkua toistaneisiin sävelmiin etsitty musiikillisesti monipuolisempia/laajempia sävelmämuotoja
5. Uusi sävelmä vanhaan tekstiin (sävelmä jokin vanha toisintosävelmä)
6. Uudet virret (uusi teksti, sävelmä ks. kohta 5 tai kokonaan uusi sävelmä)

Nuottikuvan avulla haluttiin tukea veisaajia käyttämään edelleen paikallisia, toisistaan poikkeavia veisuutapoja (esim. säerajojen toteutus ja sävelmän koristelu niekuin, sävellajivalinnat, tahtilajimerkinnät).

Lisäksi sävelmäjaosto halusi tuoda Siionin virsien uuteen laitokseen tarkemmat sävelmien alkuperätiedot. Kertomalla sekä juurisävelmän että sen pohjalta muokkautuneen toisinnon tiedot välitetään veisaajalle kuvaa siitä, kuinka heränneiden veisuuperinne on omintakeisuudestaan ja paikallisuudestaan huolimatta myös vahvasti osa yhteiseurooppalaista perintöä.

Jaoston työskentely

Sävelmäjaosto kokoontui ensimmäisen kerran 4.6.2009 ja piti seuraavan seitsemän vuoden aikana yhteensä 18 kokousta sekä tarvittaessa sähköpostikokoukset. Puheenjohtajana toimi Ulla Tuovinen, sihteerinä Samuli Korkalainen ja muina jäseninä Markku Kilpiö, Taina Sulkanen ja Erkki Tuppurainen.

Sävelmäjaosto hyödynsi useita kertoja palauteryhmää kysymällä mielipidettä yksittäisistä muutoksista. Lisäksi laadittiin kaksi laajempaa kyselyä: syksyllä 2009 muokattavista ja vaihdettavista sävelmistä ja syksyllä 2014 nuottikuvien toteutuksesta. Jaosto käytti apunaan myös Tapio Hautalaa ja Toivo Vuolteenahoa Etelä-Pohjanmaan ja Kalajokilaakson veisuuperinteen asiantuntijoina.