Veteraanikuoro tarjoili iltamusiikkia

Lapuan Veteraanikuoron iltamusiikkia saapui kuulemaan lähes parisataa Wanhaan Karhunmäkeen lauantai-iltana. Sali oli tupaten täynnä ja tuoleja kannettiin lisää eteisen puolellekin.

-Satavuotiaan opiston vaiheet liittyvät merkittävästi isänmaahamme. Ensimmäisten toimintavuosien aikana opiston pojat lähtivät vapaussotaan veisaten ”Vaikk’ on korkea”, taustoitti kirkkoherra emeritus Väinö Reinilä illan aloitusvirttä.

-Täällä alkoi myös virsien äänissä laulaminen eli kuorot alkoivat esittää.

Reinilä palautti mieliin 70 vuoden takaiset Tali-Ihantalan torjuntataistelut ja niiden merkityksen itsenäisen Suomen historiassa, kuten myös sata vuotta täyttävän jääkäriliikkeen.

-70 vuotta sitten käytiin Suomen rankimmat  taistelut.  Niille ei ollut mitään inhimillistä selitystä, vaan kyse oli itänaapurin hyökkäyksestä ja materiaalisesta ylivoimasta. Tämän kansan säilyminen on Jumalan ihme, Jumala varjeli.

Lapuan Veteraanikuoro on perustettu 1993. Se laulaa hengellisiä, isänmaallisia ja sota-ajan lauluja ja pitää näin osaltaan huolta siitä, ettei menneisyys unohdu. Kuoron tärkeimpiä tehtäviä viime vuosina on ollut saatella sotaveteraaniveljiä ja -siskoja haudan lepoon – tilaisuuksia on ollut jo lähes 700.

-Veteraanien rivit harvenevat. Kuorossa keski-ikä on varsin korkea ja minua ilahduttaa, jos vielä näen joukossa tammenlehvämiehiä, Reinilä totesi.

-Näin vanhempana sielunvihollisen toiminta on jo paljastunut, vihollisen väkevyys konkretisoitunut. Me tarvitsemme samaa pelastumisen ihmettä kuin 70 vuotta sitten, Kristuksen ristiä, Reinilä painotti.

Veteraanikuoron ohjelmistoon kuuluivat muun muassa iltakonsertin nimikkovirsi Soi kunniaksi Luojan, Veteraanin iltahuuto, Vartiossa, Laps’ Suomen ja Finlandia. Ilta päättyi yhteisvirteen 579.

Kuoroa johti Mikko Karhumäki ja avustivat Olli Kinnunen (laulu, piano, urut), Martti Ridanpää (laulu), Juho Perämäki (trumpetti), Tara Assinen (viulu), Tatu Assinen (poikkihuilu), Antti Palomäki (nokkahuilu).

Katja Rinta-Nikkola