Sateenkaariseuroissa puhuttiin turvallisesta tilasta

Herättäjäjuhlien ensimmäisissä virallisissa sateenkaariseuroissa lauantai-iltana oli lämmin ja tiivis tunnelma. Kun tulin perille Setan Joensuun Helmi-kokoontumistilaan, toinen kokoustilan huoneista oli jo viimeistä sijaa myöten täynnä ja toiseen virtasi koko ajan lisää. Eteisessäkin seisoi väkeä ja lopulta kaikkein nuorimmat joutuivat istumaan tuloaulan rapuille, että kaikki mahtuivat. Ketään ei haluttu jättää ulkopuolelle.

Seurojen järjestävän tahon puolelta Joensuun seurakunnan kirkkoherra Katri Vilén sekä pahoitteli että iloitsi tiiviistä ja lämpimästä tunnelmasta. Paikalla oli ainakin 130 ihmistä. Seuroihin tullut väkimäärä oli moninkertainen odotuksiin verrattuna.

Puhujat joutuivat eteisen oviaukosta käsin ottamaan haltuunsa neljä tilaa. Useampi puhujista otti esiin turvallisen tilan. Nurmossa pappina toimiva Henna Salo kertoi, kuinka moni sateenkaari-ihminen haluaisi osallistua ihan tavallisiin messuihin ja tilaisuuksiin, mutta ei vieläkään voi tai uskalla. Salo harmitteli, että vieläkin sateenkaaritoiminta joutuu usein keskittymään vääryyksien ja sorron vastustamiseen, kun se voisi parhaimmillaan olla uusiin alkuihin ja rakkaisiin keskittymistä tai elämän kirjon iloa ja juhlaa.

Sateenkaariväki jää usein yhä ulkopuolelle, mutta tästä samasta ulkopuolisuuden tunteestahan puhuttiin myös körttiläisyyden suhteen lauantain päiväseuroissa. Salon mukaan meillä ulkopuolelle jääneillä on tehtävä.

- Meidän täytyy mennä Herramme Jeesuksen askelissa leirin ulkopuolelle ja katsoa, kuka muu joutuu ulkopuolelle, jotta tekisimme töitä sen eteen, että pääsisimme kaikki sisäpuolelle.

Aloittelevaksi körtiksi itseään tituleeraava Mio Kivelä pitää erityisen osuvana ja ajankohtaisena herättäjäjuhlien teemaa, joka muistuttaa, että voimme olla lohduksi toisillemme. Hän oli ollut paikalla Oslossa noin viikko sitten sateenkaariväkeen kohdistuneen iskun aikaan. Hän kertoi, miten iskun jälkeen tuli valtava tarve laittaa päälle sateenkaarivaatteet ja astua kadulle. Olla näkyvä yhdessä muiden vertaistensa kanssa. Taistella sitä vastaan, että pelko ja viha eivät saisi meitä ja turvapaikkaamme.

- Jos yksi ei ole turvassa, kukaan ei ole turvassa, hän muistuttaa.

Kivelä puhui myös tarpeestaan viedä sydämensä sirpaleet Jumalan eteen juuri kirkossa. Pitkään sateenkaariväeltä on yritetty viedä kristillisyyttä pois ja sillä on satutettu.

- Kristillisyys on myös meidän, Kivelä tähdentää.

Emerituspiispa Wille Riekkinen kertoi emerituspiispa Matti Sihvosen puhuneen päiväseuroissa, kuinka ukrainalaiset, jotka eivät pääse tai mahdu juniin paetessaan sotaa, joutuvat piiloutumaan kellareihin.

- Ja täällä sitä nyt ollaan!

Vaikka Jeesuksen seuraajat ovat syystä tai toisesta usein joutuneet pakenemaan kellareihin ja katakombeihin turvaan, Riekkinen halusi muistuttaa meitä rauhasta. Siitä Kristuksen jättämästä rauhasta, joka ylittää rauhan, jonka maailmassa voi saavuttaa. Hän kehotti meitä katsomaan ympärillämme olevia ihania ihmisiä, sisaria ja veljiä, ystäviä ja mielitiettyjä. Kaikkien näiden ja kristillisen yhteisön rakentamisen vuoksi meidän tulisi käyttää niitä lahjoja, joita meillä jokaisella varmasti on puhumisen, diakonisen tekemisen, johtajuuden ja armolahjojen alueella. Näiden lahjojen avulla voimme luoda turvallista tilaa, jossa kaikilla on hyvä olla.

Viimeisenä Herättäjä-Yhdistyksen Leena Väyrynen-Si luki Tytti-Kettu Metsänheleen somepäivitystä, jossa tämä kertoi vastikään Helsingissä pidetyistä sateenkaariseuroista, joissa turvallinen tila menetettiin hetkeksi. Tilaisuuteen oli tullut ihminen oman agendansa kanssa paikalle. Metsänhele menetti oman turvallisen tilansa. Hän oli kuitenkin huomannut, että omalla reaktiollaan avun pyytäminen oli sekä auttanut häntä itseään että antanut ympärillä oleville tilaisuuden auttaa. Tilanteeseen olivat puuttuneet ne, jotka olivat sillä hetkellä pystyneet. Väyrynen-Si tähdentääkin yhteisön tukea ja yhteisöllisyyttä turvallisen tilan saavuttamisessa.

- Järjestäkää sateenkaariseuroja missä ikinä haluatte! Luokaa turvallisia tiloja. Jos joku rikkoo sen, meillä seuraperinteessä on oiva keino rauhoittaa tilanne. Aloitetaan Siionin virsi! Väyrynen-Si kehotti.

Illan päätteeksi koimme vielä ruokkimisihmeen, jota Katri Vilén oli edesauttanut paloitellessaan pullia, jotta jokaiselle riittäisi. Kaikki saivat ja jäi siitä vähän ylikin.

Jo tilaisuuden ensimmäisen Siionin virren säe ”Tuo keskellemme vieraita, tee heistä meille rakkaita” muistutti illalle oleellisimmasta ilonaiheesta. Me olimme saaneet valtavan paljon rakkaita vieraita tänne Joensuuhun. Paikalle oli tullut suuri kirjo eri-ikäisiä ihmisiä vauvasta vanhempiin, eri puolilta Suomea, ihania ja varmasti hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä, jotka halusivat viettää yhteistä hetkeä, yhteyden juhlaa. Väkimäärä osoitti, että tarvetta näille seuroille on. Ensimmäiset viralliset seurat eivät voi jäädä viimeisiksi.

Olimmeko sitten turvallisessa tilassa? Järjestävien tahojen, Herättäjä-yhdistyksen, Joensuun seurakuntayhtymän ja Setan puolelta kyllä. Ja paikalle tulleet ihmiset hyväksyivät toisensa ilman ennakko-odotuksia. Kaikki tiesivät sen, siihen saattoi luottaa. Siinä oli hyvä olla. Paikalle ei ollut osunut ketään, joka omalla agendallaan olisi halunnut osoittaa olemassaolomme vääräksi. Mutta fyysisesti emme olleet täysin turvallisessa tilassa. Jos 130 ihmistä joutuu ahtautumaan pieneen kellariin, kuin katakombiin pakoon, tila voi käydä turvattomaksi. Seurakunta ja kaupunki tarjoavat arjessakin isompia tiloja tilaisuuksille, joihin tulee vain kourallinen väkeä. Nyt oli kokoontumisen juhlahetki, ensimmäiset yhteiset viralliset seurat herättäjäjuhlilla ja yhä se tapahtui kellaritilassa, hieman pimennossa muiden katseilta.

Merja-Leena Määttälä