Inkerin kirkon tilanne huolestuttaa

Ukrainan sota sävytti herättäjäjuhlien puheita.

Venäjän kielen opiskelija Santeri Leinonen kertoi joutuneensa muuttamaan puheensa sisältöä sodan takia. Hän oli ajatellut kertovansa Herättäjä-Yhdistyksen matkasta Sortavalan seurakuntaan keväällä 2020.

- Minun piti puhua siitä, kuinka rajasta huolimatta me suomalaiset ja venäläiset olemme pohjimmiltamme kovin samanlaisia ihmisiä. Tämän sain itse kokea myös Venäjällä, kristittyjen yhteyden keskellä, Leinonen sanoi lähetysseuroissa. 

- Torstaiyönä 24. helmikuuta Venäjän federaatio aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan. Heräsin aikaisin ja näin, kuinka monta nuorta elämää kadotettiin silmänräpäyksessä tyhjyyteen. Näin, kuinka opiskelijaystävieni entiset harjoittelupaikat paloivat poroksi Kiovassa. 

- Rukoilen rauhaa Ukrainan kansalle. Ja haluan rukoilla, että taivaallinen Isä tämän kaiken järjettömyyden keskellä antaisi anteeksi ja katsoisi meitä hyviä ihmisiä, Leinonen päätti puheensa.

Rautaesirippu laskeutui taas

- Me, jotka saimme olla mukana elämässä Inkerin kirkon elpymistä, seuraamme nyt huolestuneina rautaesiripun uudelleen laskeutumista, tilannetta luonnehti rovasti Satu Väätäinen.

Hän huomautti, että uskonnollinen fundamentalismi ei tunne lohdutusta.

- Sille riittää oma oikeassa olemisensa, oma kovuutensa ja oma ehdottomuutensa. Siitä olemme nähneet järkyttävän esimerkin viimeksi vaikkapa Venäjän ortodoksisen kirkon virallisissa kannanotoissa Ukrainan kansan hirvittäviin kärsimyksiin, Väätäinen sanoi.

Pastori Andrei Antonov toi terveiset pienestä seurakunnastaan Sortavalasta. Hän totesi sodan vaikeuttavan yhteyksiä Suomeen. 

- Puhdas Jumalan sanan saarna ja rakkauden teot näyttävät pelastustien Jeesuksessa. Sitä nyt tarvitaan Venäjällä, Antonov sanoi puheessaan.

Lähetystyö ei ole yhdensuuntaista

Suomen Lähetysseuran yhteyspäällikkö, pastori Suvimarja Rannankari-Norjanen sanoi, ettei hän haluaisi enää puhua lähetystyöstä – siitä, että vain me täältä pohjoisesta lähetämme jotain hyvää ja parempaa etelään.

Hänen mukaansa meillä on paljon oppimista muiden maiden kristillisistä kirkoista, niiden arkisesta yhteisöllisyydestä.

- Toivon, että alamme puhua yhdestä, pyhästä ja maailmanlaajuisesta kirkosta. Sellaisesta, joka elää ja hengittää yhdessä, toinen toistaan tarviten, auttaen, rikastuttaen, vastavuoroisesti.

Pertti Meriläinen