Minna Kettunen

Isonkyrön herättäjäjuhlat

Päiväseurat

lauantai 7.7.2012

Kevään viimeisinä päivinä pieni koululainen tyhjensi sotkuista reppuaan. Käteeni osui rypistynyt uskonnon tehtäväpaperi. Siihen tokaluokkalaisen oli pitänyt kirjoittaa, mitä neljässä kuvassa tapahtui. Kuvien tapahtumien selitykseksi kahdeksanvuotias oli kirjoittanut: ”Miehet vievät halvaantuneen Jeesuksen luo. Miehet laskevat halvaantuneen. Jeesus parantaa halvaantuneen. Parantunut mies iloitsee.”

Kesken arkisten touhujen tunsin yht´äkkiä, että olin saanut käteeni merkittävän paperin. Siinä kerrottiin tärkeitä asioita. ”Jeesus parantaa halvaantuneen. Parantunut mies iloitsee.”

Ryppyinen tehtäväpaperi kertoi koulujemme arvostelujenkin kohteena olevasta uskonnonopetuksesta liikuttavalla tavalla. Kristilliseen seurakuntaan kuuluva lapsi oli saanut opetusta siitä, millainen on kristittyjen Herra ja Mestari, ja mitä Hän voi tehdä ihmiselle. Jeesus voi parantaa ja ihminen saa iloita. Mieleni olisi tehnyt näyttää paperia uskonnonpetuksen vastustajille ja kysyä: Mitä pahaa, vastustettavaa ja vaarallista tässä on?

Hieman suttuisesti väritetty tehtäväpaperi siivousta vailla olevassa keittiössä julisti, millainen on kristittyjen Jumala. Paperin avulla olisin voinut kertoa vaikkapa toisen uskonnon edustajalle, ateistille tai rahaan ja tavaraan turvaavalle mammonauskoiselle, millainen on kristittyjen Jumala ja millainen on Hänen tahtonsa ihmistä kohtaan. Jumala haluaa auttaa ihmistä ja nähdä, että ihminen iloitsee. Runsaita lahjojaan jakava Isä Jumala haluaa nähdä lastensa iloitsevan lahjoistaan.

Monien usko on joutunut kovalle koetukselle, kun sairaudet eivät parane rukouksista huolimatta; kun Jeesuksen parantavaa kosketusta ei tunnu, vaikka esirukoilijoita sairaan ympärillä olisi suuri joukko. Mutta vaikka halvaantuminen veisi liikuntakyvyn, Jeesus voi parantaa sydämen niin, että se ei halvaannu katkeruudesta. Pyörätuolilla liikkuva voi säteillä ympärilleen lämmintä iloa. Vaikka kuolema veisi rakkaan ihmisen, Jeesus voi parantaa sydäntä niin, että se ei murennu murheesta. Kalleimpansa menettänyt voi olla kiitosta täynnä siitä, mitä rakkaaltaan sai ja odottaa iloisena jälleennäkemistä.

Kun Herättäjä-Yhdistystä sata vuotta sitten perustettiin, oli vielä käytössä vuoden 1701 virsikirja ja vielä pitkään sen jälkeenkin, varsinkin seuroissa. Ehkä  sata vuotta sitten veisattiin tätäkin värssyä: ”En apua löydä lääkärten luvuist / Kirjoist konsteista kaikista / Vastaan syntiä, suuria surui / Paits sinua Jesu Christ / Sinä paras lääkäri lääkitset / sekä sielun että ruumihin ruvet / Meidät itse loit, lunastit, kalliist´/ Mun elon hillitse holhoo hallits”

Tämä virsi tiesi, että pahin sairaus ei ole halvaantuminen tai syöpä vaan synti. Sielun ruvet ovat pahempi asia kuin ruumihin ruvet. Synti aiheuttaa suurinta surua: tuhoa, onnettomuutta ja sielun kuolemaa. Se eristää yksinäisyyteen ja katkoo ihmissuhteet. Se estää pyytämästä avuksi Häntä, joka voi parantaa ja saada ihmisen iloitsemaan.

Syntien anteeksisaamisesta syntyvä ilo ja Jumalan kiittäminen ovat maan sisuksista kumpuavia lähteitä, jotka pulppuavat koko ajan uutta iloa. Se ilo on paras lääke paholaista vastaan, joka ei voi sietää Jumalaa ylistävää iloa. Se ilo on paras todistus Jeesuksesta heillekin, jotka eivät Häntä vielä tunne tai tarvitse auttajakseen ja parantajakseen.

Jeesus voi parantaa myös synnin halvaannuttaman sydämen. Jos oikeasti uskomme Jeesuksen haluun ja voimaan auttaa ja parantaa, kannamme itseämme ja muita rukouspaareilla Jeesuksen luo. Jeesus voi parantaa halvaantuneen. Ja parantunut mies, parantunut nainen - iloitsee.