Ilkka Sariola iltaseuroissa

-Minua pyydettiin puhumaan ja mietin pitkään. Tein paluun ristiriitaisin tuntein, Helsingin Kallion seurakunnan pastori Ilkka Sariola totesi Herättäjäjuhlien iltaseuroissa lauantaina.

Sariola kertasi puheessaan muistojaan Lapuan vuosista sanojensa mukaan niin rehellisesti kuin osasi ja myönsi juhlakansan edessä, että Lapuaan liittyi paljon asioita, joita ei ole kaivannut.

-Ne, jotka eivät mahtuneet muottiin, tappoivat itsensä tai muuttivat pois. Lähdin Lapualta ovet paukkuen ja erosin kirkostakin.  En usko, että Pohjanmaa on paljoa muuttunut, mutta pistin merkille, että urheilutalon nimi on kuitenkin Sateenkaari.

Sariola muisteli kuunnelleensa nuorena piispalan ateljeessaan Ismo Alankoa ja avasi Rakkaus on ruma sana –biisin sisältöä juhlayleisölle.

-Alanko laulaa, että rakkaus on ruma sana ja kaipaus soi kauniimpana. Kyllä rakkaus on sittenkin kaunein sana maan päällä.

Lapua on Sariolalle yhä se lapsuuden ja sielunmaisema, johon on hyvä palata 25 vuoden jälkeenkin.

-Täällä olen tavannut paljon ystäviä ja tuttavia. Matka Herättäjäjuhlille on ollut matka kotiin.

Sariola muisteli puheessaan niitä paikkoja, jonne nuori piispanpoika pakeni ja piiloutui, kun ahdisti.

-Eniten olen kaivannut Lapuanjokea. Kotimme seinällä on mustavalkoinen valokuva joesta Herättäjän sillalta yläjuoksulle. Kuvassa satanut lumi kehystää mustan joen kuin Tuonelan joen.

Nuori Sariola oli takavuosina tunnettu radikaalista taiteestaan. Taiteen opiskelu ja taidepiirit imaisivat hänet vuosiksi. Onko radikaalius kadonnut pappeuden myötä kokonaan?

-Kristinusko on radikaalia. Jeesuksen seuraaminen on radikaalimpaa kuin takapuolten maalaaminen. Tietynlainen radikaalius elää yhä, mutta totta kai elämä muuttaa.

Käännös taiteilijasta körttiläisyyteen ei tapahtunut hetkessä. Uskonnollinen perhetausta oli ollut eräänlainen piispan pojan taakka.

-Siitä piispan pojan taakasta olin taiteen avulla jo päässyt, mutta pappiskutsumus sekoitti pakan uudestaan. Se palautti vanhat asiat ja kysymykset.

Sariola kertoo olleensa viemässä lasta päivähoitoon Albertinkadulla, kun päähän oli tullut ajatus, joka ei tuntunut aivan omalta, mutta silti hyvältä.

-Se jäi vaivaamaan pariksi vuodeksi. Tykkäsin tehdä taidetta, mutta piti lähteä tutkimaan isien uskoa. Sisäinen vokaatio vahvistui ja sain kutsun paimenvirkaan.

-On aika repiä rikki ja aika ommella palat yhteen, Sariola summaa.

Katja Rinta-Nikkola