Saarna, Simo Juntunen

Simo Juntunen
Saarna 5.7.2020

5. sunnuntai helluntaista — armahtakaa

Joh. 8: 2–11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Saarna

Etäherättäjäjuhlien tunnuksena on tämän viikonlopun ajan ollut tutun iltavirren pyyntö Suojassas suo mun olla. Siinä siis pyydetään saada levätä sellaisessa turvallisessa tilassa, suojassa, missä ei tarvitsisi pelätä mitään. Usein odotuksissamme tuollaisia lepopaikkoja ja turvallisia tiloja ovat oma koti ja kirkko. Niin myös herättäjäjuhlat. Aina elämässä odotukset eivät kuitenkaan toteudu. 

Päivän evankeliumin kertomuksessa kuvattiin tilannetta, jossa turvallinen tila ja suoja muuttui yhtäkkiä turvattomaksi ja julmaksi. Tapahtumapaikan kerrottiin olevan temppeli. Ajankohta varhainen aamu. Rauhallinen ja harmoninen tilanne, jossa istuttiin kuulemassa Jeesuksen opetusta, särkyi ja järkkyi.

Paikalle tuotiin useamman miehen voimin aviorikoksesta kiinni jäänyttä naista. Häntä uhkasi Mooseksen lain mukaan kuolemantuomio kivittämällä.  Nyt haluttiin selvittää Jeesuksen kanta kysymykseen, voidaanko nainen surmata, ja miten hän suhtautuu Mooseksen lain määräyksiin.

Evankeliumin kertomus nostaa ensimmäisenä mieleeni kysymyksen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, kun syytetyksi tuotiin vain nainen, vaikka aviorikokseen tarvittiin myös toinen osapuoli, mies.  Emme tiedä, miksi vain toinen aviorikoksesta kiinni jäänyt tuotiin temppeliin, mutta jotakin asenteista ja arvoista kertomus paljastaa.

Kohtaamme päivittäin maailmassamme monenlaista väkivaltaa sanoissa ja teoissa. Kyse on vallankäytön äärimmäisestä muodosta. Kristittyinä meidät on kutsuttu rakentamaan maailmassa rauhaa, puolustamaan sorrettua ja tarjoamaan suojaa suojattomille. Toimimaan rauhantekijöinä niin, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä fyysisestä, henkistä tai hengellistä väkivaltaa. Tätä työsarkaa ja peltoa kynnettäväksi riittää niin meidän jokaisen sydämissä kuin maailman kylissä ja kaupungeissa.

Naisten ja tyttöjen asema yhteisöissä on huomion kohteena kirkkojen ja kristittyjen elämässä myös meidän aikana. Viime viikolla arkkipiispamme Tapio Luoma kertoi Kirkkojen maailmanneuvoston kampanjasta ThursdayInBlack, jossa pukeudutaan torstaisin mustiin vastalauseena seksuaaliselle ja sukupuoleen perustavalle väkivallalle. Hän kutsui kaikkia työhön väkivaltaa vastaan. Tähän kutsuun myös päivän evankeliumi rohkaisee meitä mukaan.  

Evankeliumin kertomuksen toinen huomio kohdistuu Jeesuksen raamatuntulkintaan Mooseksen laista, jota lainopettajat ja fariseukset halusivat koetella. Lain tarkoitushan olisi tarjota suojaa ja turvaa, mutta tarjoaako se sitä sittenkään riittävästi? Yksin syytettynä olleen naisen näkökulmasta laki uhkasi hänen henkeään eikä tarjonnut ollenkaan suojaa.  

Yhteisön näkökulmasta laki ja määräykset pitävät yllä järjestystä. Laittomuuden hyväksyminen puolestaan voisi johtaa yhteisön romahtamiseen ja turvan järkkymiseen. Lain erityistä suojaa osoitetaan yhteiskunnissa perheille. Nykyisin jo entistä laajemmin käsitetyille perheille, kaikille ja kaikenlaisille perheille.

Kertomuksessa näitä perhearvoja suojaava lakia vastaan oli loukattu. Sitä ei kukaan kiistänyt, ei Jeesus, eikä edes kiinni jäänyt nainen. Siinä synti saarnattiin synniksi.

Miten Jeesus tulkitsisi vaikeaa tilannetta ja lain määräyksiä? Yksilö vai yhteisö? Vaikutti siltä, että hänkin tarvitsi ennen vastaamistaan tuumaustauon ja alkoi kirjoittamaan hiekkaan. Todistukseen hän saisi maininnan hyvästä paineensietokyvystä.  Mutta kysyjät eivät jättäneet häntä rauhaan.  

”Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”, kuului viimein tuo tunnettu, väkivallan aseista riisuva paljon lainattu vastaus ja samalla raamatuntulkinta tuomitsemineen ja sen täytäntöön panoon. Turvalliseen yhteisöön ei kuulu minkäänlainen väkivalta.

Jeesuksen sanat pelastivat naisen hengen vaarallisesta tilanteesta. Hän sai sanoista suojan ja turvapaikan.  Katseet kohtasivat. Sydämet sulivat. Kenties kyynel vierähti silmäkulmasta, kun nainen kuuli sanat; ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee.”

Rakkaat kristityt. Synti on meidän kaikkien ominaisuus, ei vain joidenkin erityinen vika. Kristillinen seurakunta on syntisten yhteisö.  Mutta se on myös armon yhteisö, jonka tuntomerkkinä pitäisi olla armollisuus.  Sen kallein aarre ja suurin rikkaus on evankeliumi Jumalan armosta.

Tälle sunnuntaille on annettu kirkkovuodessa teemaksi kehotus; armahtakaa. Sen teemana voisi olla myös apostolin kehotus ”älkää tuomitko”. Siinä maailmassa, jossa Raamatun kertomukset syntyivät, tuomitsemisella oli hengenvaaralliset seuraukset. Tuomitseminen merkitsi pahimmillaan kuolemaa. Sen sai kokea ristille teloitettu Jeesus ja myöhemmin monet hänen seuraajansa. Uskomme peruskertomuksilla on taustana väkivalta maailmassa. Risti muistuttaa meitä myös tästä.

Kristus tahtoo tänäänkin vapauttaa syntisen, lankeilevan ja syyllisyyden taakkaa kantavan ihmisen alkuperäiseen arvoonsa ja osaansa, takaisin Luojansa ja Jumalansa yhteyteen. Siksi vanha hengellinen neuvo kehottaa katsomaan yksin Kristukseen. Kristuksen armon katseleminen tekee sinut nöyräksi. Armo on Kristuksen salaisuus. 

Tämä Kristus, ristin herra, Vapahtajamme jatkaa syntistä ihmistä pelastavaa ja armahtavaa työtään keskellämme. Saakoon hänen anteeksi antava läsnäolonsa antaa suojan ja tehdä ehjäksi siellä, missä syyllisyys ja oma riittämättömyys ovat särkeneet ja painaneet maahan.  Antakoon hän meille uutta rohkeutta tehtäviimme, joihin olemme kutsutut. Saakoon hänen armollisuutensa synnyttää meissä joka päivä armahtavaa mieltä itseämme ja toinen toistamme kohtaan.