Tauon jälkeen veisaamaan 

- Ehkä korona vähän vieraannutti Herättäjän perustoiminnasta, sanoo oululainen Matti Tikanmäki, joka Olavi-poikansa kanssa istuu varjoisessa paikassa juhlakentällä odottamassa vuoroveisuiden alkamista. Tikanmäki kertoo osallistuneensa ennen usein seuroihin, mutta nyt osallistuminen on jäänyt vähemmälle. Kahden vuoden tauon jälkeen on toiminta uudelleen tutustelua. 

Lähtö Oulusta viivästyi, ja aamuseuroihin Tikanmäet eivät ehtineet kuin loppuun. Niinpä he jäivät odottelemaan vuoroveisuiden alkamista. Siionin virret ovat tärkeitä:
- Vanha painos on tullut yhä tärkeämmäksi, Matti sanoo.
 
Olavi kertoo osaavansa veisata ”mallista”, mikä tarkoittaa veisaamista puhelimesta katsoen. Tikanmäen perheessä on myös veisattu lapsille nukkumaan mennessä iltavirsi Mua siipeis suojaan kätke. Olavi on kokenut herättäjäjuhlakävijä, ensimmäiset juhlat hänellä olivat Haapajärven juhlat. 

Matti taas on ollut myös mukana järjestämässä joitakin juhlia. Lempivirttä hän miettii pitkään:

- Niitä on niin monta! Ehkä tärkein on nykyisen kirjan numero 5, vanhassa 113, josta löytyy säe Kun oma pohja vajoaa. Tietysti myös lapsille veisattu iltavirsi Siipeis suojaan on tärkeä, hän sanoo. 

Äärimmäisen tärkeitä 

Siionin virret ovat lapualaisille Marianne ja Jukka Hietalalle ”äärimmäisen tärkeitä”. Sen he toteavat yhdestä suusta. Joensuuhun he tulivat jo perjantaina iltapäivällä, että ehtivät aattoseuroihin. Niihin on aina pakko päästä. 

Hietalat tunnustautuvat Siionin virsien suurkuluttajiksi. He käyvät seuroissa Lapualla ja veisaavat kotonakin. Molemmat ovat kotoisin körttikodeista, ja pienestä pitäen he ovat kuulleet vanhempien ja isovanhempien veisuuta.

Jukka Hietala kertoo jääneensä kaipaamaan Siionin virsien vanhaa painosta. Uudessa virsien tekstit ovat hänen mielestään arkipäiväistyneet, laimentuneet. Omaksi lempivirrekseen hän mainitsee Sun armoasi anomaan, numero 5. Varsinkin viimeisen säkeistön säe Kun oma pohja putoaa on hänelle tärkeä. 

Marianne Hietalan lempivirsi on virsikirjastakin tuttu Ei mikään niin voi virvoittaa.

Leena Hautala