Näytelmä kertoo viisauden vanhemman siivistä

Sellaisesta lähtökohdasta alkaa sotkamolaisen Anitta Fahimin kirjoittama koko perheen näytelmä ”Siivet ja juuret”. Fahimin vuonna 2005 kirjoittama koko perheen näytelmä esitettiin Sotkamon herättäjäjuhlilla perjantaina ja lauantaina.

”Siivet ja juuret” rakentuu nuoren Valto Variksen (Veera Kaipainen) kasvukertomuksen ympärille. Siten eräitä keskeisimmistä teemoista ovat kasvaminen ja keskeneräisyys.

Näytelmä käsittelee oivaltavasti lapsen ja vanhemman suhdetta. Fahim nostaa esille niitä pelkoja ja toiveita, joita lapsen aikuistumiseen voi liittyä – niin nuorella kasvajalla kuin hänen kasvattajallaankin. Käsikirjoittajan luontevaa otetta ei tarvitse ihmetellä: teksti on kirjoitettu keväänä, jolloin Fahimin oma lapsi valmistautui muuttamaan pois kotoa.

– Näytelmässä on asioita, joita kävin itse oman lapseni kanssa läpi, yli 30 pitkää näytelmää kirjoittanut Fahim kertoo.

Erityiseksi ansioksi näytelmälle täytyy mainita, että se saa aikuisen ymmärtämään nuorta lentokyvytöntä poikasta.

Epävarman Valton lentoyritykset eivät ota onnistuakseen. Nuori varis murehtii kyvyttömyyttään. Muiden metsäneläinten jatkuvat vakuuttelut siitä, kuinka Valto ”jonain päivänä” vielä lentää, saavat katsojankin turhautuneen epätietoisuuden valtaan: miksei edistystä tapahdu?

Näytelmässä on myös syvällistä symboliikkaa. Kun Ventti Villikissa (Marjut Peltokangas) ja Pate Peikko (Marjo Kinnunen) yrittävät lentää keinotekoisilla siivillä, edes sinnikkyys ja hyvä asenne eivät riitä. Samalla tavalla käy usein päälleliimatuille, teennäisille rooleille ihan oikeassa elämässä.

Yksi teoksen parhaimpia ohjeita tulee Huuhkaja Hytöseltä (Sylvi Pöllänen), joka lohduttaa erotuskista kärsivää Valton äitiä, Vilma Varista (Helena Kujakanto).

– Vain silloin, kun päästää irti, voi olla vapaa, Hytönen sanoo.

– Valto lentää omilla siivillään, mutta äidin siipiä tarvitaan vielä suojiksi.

Anne Salminen