Petra Perttula

Lataa puhe pdf-muodossa.

Siinä te nyt sitten olette. Lukemattomia kertoja me juhlajärjestäjät olemme mielessämme kuvitelleet teidät paikalle, ja nyt olette viimein täällä. Tuntuu jo ihan juhlalta. Toivon todella, että tunnette sydämessänne, miten olemme teitä odottaneet. Tervetuloa, välkommen, welcome, marhaban.

***

Herättäjäjuhlia valmistellaan aina useiden vuosien ajan, niin tälläkin kertaa. Yksi Tampereen juhlien suurista kysymyksistä sekä aivan valmistelujen alkumetreillä että vielä tässä loppumetreilläkin on ollut juhla-alueen ja koko kaupungin liikenne. ”Miten siellä Kalevassa voi muka juhlat pitää, eihän sinne edes pääse millään?” Kaupunki on tosiaan täynnä työmaita — erään arvion mukaan ”rikki revitty, aivan kuten silloin 100 vuotta sitten”. Risteykset muuttuvat lähes viikoittain ja navigointilaitteet eivät tahdo pysyä muutosten perässä. Liikennetoimikuntamme on aivan viime hetkiin saakka suunnitellut kulkuväyliä, urakoinut karttoja ja opasteita ja käynyt lukemattomia neuvotteluja eri tahojen kanssa.

Tampereen raitiotien rakentamisesta päätettiin tosiaan vasta sen jälkeen, kun ensin oli päätetty pitää herättäjäjuhlat, mutta niin vain haasteista on selvitty, ja juhlat ovat alkaneet. Toki edelleen tarvitaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä, jota myös lähialueiden asukkaat ovat iloksemme osoittaneet. Moni teistä juhlavieraistakin on todennäköisesti jossain vaiheessa matkantekoa ollut eksyksissä joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Mutta nyt olette täällä, ja se on pääasia.

Sillä Jumalan ja syntisen väliin ei täällä haluta laittaa mitään sääntöjä. Ei edes liikennesääntöjä.

***

Eksyminen on puhuttanut juhlavalmistelumatkan varrella myös toisessa merkityksessä. Herännäisyys on Tampereen seudulla vielä melko vieras hengellinen liike, ja kysymyksiin sen sisällöistä ja painotuksista on vastailtu juhlajärjestelyjen aikana paljon. Hyvin tavallinen on esimerkiksi käsitys herännäisyydestä evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolisena lahkona.

Herätysliikkeitä paremmin tuntevat ovat haastaneet meitä juhlajärjestäjiä keskusteluun muun muassa esittämällä, että nykykörttiläiset ovat luopuneet Raamatun sanasta, kun liikkeen parissa otetaan voimakkaasti kantaa tasa-arvoisuuden puolesta.

On myös väitetty, että herännäisyydessä armo on halpaa: kaikki on anteeksi annettu, joten voi tehdä mitä tahansa.

Keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia ja antaneet ajattelemisen aihetta. Omaa hengellistä kotia on tehnyt mieli puolustaa, mutta pelastusvarmuuden puuttuessa on annettava tilaa myös toisenlaisille näkemyksille. Välillä omaan mieleenkin on hiipinyt epäilys: onko tämä liike edelleen se, johon rippikouluikäisenä tutustuin ja kiinnityin? Mitä minulle merkitsee kansankirkko ja miten se eroaa herännäisyydestä, vai eroaako mitenkään? Voinko allekirjoittaa sen körttiläiseen ajatteluun liittyvän epäjohdonmukaisuuden, että armoa ei voi omistaa, mutta voin kuitenkin luottaa siihen, että Jumala antaa minulle, mitä tarvitsen?

***

Eräänä iltana viime tammikuussa pidimme ravintolatoimikunnan kokousta Kalevan kirkon sisätiloissa. Kokouksen ohjelmassa oli juhlien ruokalistan maistelua, ja tuolloin nelivuotias tyttärenikin oli mukana. Kokous venyi, ja varauksemme päättyessä vahtimestari tuli paikalle tiedustelemaan, joko kohta olisimme valmiita. Lupasimme lopetella pian, ja sovimme, että laitamme ovet lukkoon lähtiessämme.

Kävellessämme kirkon portaita alas valot yhtäkkiä sammuivat. Tuli aivan pimeää, ja lasta rauhoittaakseni sanoin: ”Vahtimestari sammutti valot, ota äitiä kädestä, niin mennään yhdessä.” Vierestäni kuului hätääntynyt ääni: ”Mitä jos me eksymme, eikä mestari enää löydä meitä?”

Sillä hetkellä tiesin täsmälleen, mitä vastata. Lapselle antamani vastaus sopii tänään myös Sinulle, joka olet nyt herättäjäjuhlilla elämäsi ensimmäistä kertaa.

Sinulle, joka tunsit heti saapuessasi, että olet tullut kotiin.

Sinulle, joka olet molempia edellä mainittuja yhtä aikaa.

Ja aivan erityisesti Sinulle, joka tunnet olevasi jollakin tapaa eksyksissä. Suhteessa itseesi, suhteessa lähimmäiseen tai suhteessa Jumalaan.

”Ei mitään hätää. Kyllä Mestari meidät löytää.”