Simo Aaramaa

Puhe pdf-muodossa (kirjakielellä ja murteella).

Torstai 1.7.2021
talkooseurat klo 18.00
Simo Aaramaa

Lue puhe kirjakielellä | Lue puhe murteella

Järkeillessäni tätä puhetta sain yhtenä aamuna hartaudessa Raamatun kohdan. Se oli sellaisessa pienessä lapussa, jonka nostin puisesta kupista. Näin se kuuluu:

”Opetuksesi olokoon puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja vakuuttavaa.”

Vähä tuli lisää painetta, niin kuin sitä ei olisi ollut jo aivan tarpeeksi.

Varainhankintatoimikunnan vetäjänä olen miettinyt työn tekemisen ja rahan antamisen suhdetta.

Samuel pohtii Israelin kansan edessä vähä samalla lailla: ”Kumpi on Herralle enemmän mieleen, uhri vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen on parempi kuin oinasten rasva”, hän sanoo.

No mitä tästä sitten pitäisi ajatella?

Mielessäni on ollut kuva tapahtumasta, jossa Jeesus seuraa temppeliin tulijoita. Jeesus istuu vastapäätä uhriarkkua ja katsele, kun ihmiset laittavat siihen rahaa.

Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaks pientä lanttia, yhtensä kuparikolikon verran. Jeesus jutteli opetuslasten kanssa ja tekee sitten arvoituksellisen kysymyksen:

”Kukahan mahtoi antaa eniten rahaa?” Odottamatta vastausta Jeesus sanoo: ”Totisesti tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen.” Ja sitten jatkaa: ”Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta tämä vähästään, kaikki mitä hänellä oli, mitä hän elääkseen olisi tarvinnut.” Ei pidä ajatella, että Jeesus olisi vähätellyt niitä, jotka antoivat paljon, ei missään tapauksessa. Jumalan valtakunnassa ollaan kiitollisia jokaisesta lahjasta, oli se sitten suuri tai pieni, ja lahjan antajasta tottakai.  Jeesus vain näki sen, mitä me ihmiset ei nähdä eikä huomata.

Tämä pieni tapahtuma on tallennettu Raamattuun sitä varten, että oltaisiin kiitollisia jokaisesta lahjasta, ja että arvostetaan jokaista lahjoittajaa ihmisenä, vaikka hän näyttäisi tuolta köyhältä leskeltä.

Varainhankinnassa on kuljettu pitkä tie. Työtä on näiden juhlien eteen tehty kauan, yli 4 vuotta, ja täydellä sydämellä voimia säästämättä, ja Paavalia lainaten: alttiuden kengät jaloissa.

Monen toimikunnan hyvää työtä ja onnistunutta suunnittelua ei valitettavasti päästä näkemään ja kokemaan, kun ei päästy suurella joukolla, pitkän historian nähneelle, hienolle Kauhavan lentokenttäalueelle.

Mutta varainhankintatoimikunnan harvinaisen onnistunut, jopa loistava tulos on Herättäjä-Yhdistyksen pankkitilillä nähtävänä. Siitä Jumalalle kiitos! Ei me oltaisi päästy tähän tulokseen ilman valtavaa Jumalan siunausta ja rukousvastausta.

Olen kiitollinen ja iloinen varainhankintatoimikunnan jäsenistä, teidän panoksesta ja sitoutumisesta. Valtaosa meidän ja muittenkin toimikuntien jäsenistä on eläkeläisiä ja kaikki me ollaan vapaaehtoisia.

Olen puheenjohtajana koettanut kiittää ja kehua, aihetta kiitokseen on ollut — ja paljon. Olen koettanut kannustaa ja muistaa ja huomioida jokaista, että kuorma tuntuisi kevyeltä. Kiitos teille jokaiselle, että olette laittanut itsenne likoon. Ja Jumalalle kiitos, joka on antanut voimaa ja intoa tehdä tätä työtä.  Vielä vähän aikaa kun jaksatte. Kauhavalla pidetään lokakuun 9.–10. päivinä suuret kiitosjuhlat, ja niihin juhliin meidän pitkä urakka loppuu.

Lesken ropoa miettiessäni olen ajatellut niitä hiljaisia mummuja, jotka eivät pidä tekemisistään ääntä. He ovat tuvissaan kutoneet ja virkanneet ja tehneet monenlaisia käsitöitä varainhankinnan hyväksi. He tekevät, lahjottavat ja vielä ostavatkin vähistä varoistaan huolimatta näitä tuotteita. Olen ollut hyvin huolissani ja murehtinut sitä, että onko kiitokseni tavoittanut heidät ja kaikki varainhankinnan osallistujat.

Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta puhua näissä seuroissa, niin ensiksi estelin ja ajattelin, että onhan niitä oikeitakin puhujia, mutta tartuin tähän tilaisuuteen. En voinut antaa sen mennä ohi, kun huomasin että nyt on paikka, josta kiitos kuuluu ja toivottavasti tavoittaa jokaisen. Käsitin, että minun tehtäväni on välittää meidän kaikkien kiitokset onnistuneesta rahan keräämisestä.

Paavali sanoi Timoteukselle, että puhu sopivalla ja sopimattomalla ajalla. Nyt on mitä sopivin paikka puhua ja kiittää teitä kaikkia, jotka olette tavalla tai toisella osallistuneet varainhankintaan. Joku on uhrannut aikaansa ja vaivojansa, ja joku on uhrannut varojansa. Tavaraa on tilattu meiltä ympäri Suomen, haettu meidän kaupasta ja ostettu seuroissa. Saan kiittää jokaista, joka on antanut omastansa, paljosta tai vähästä niin kuin se köyhä leski. Ollaan kiitollisia niille, joilla on ollut mahdollisuus antaa enemmän - jopa suuria summia. Eivät hekään ole antamisistaan numeroa tehneet eivätkä ääntä pitäneet. Jotkut ovat pitäneet syntymäpäiväjuhlia tai sen kaltaisia ja antaneet saamansa lahjoitukset herättäjäjuhlien hyväksi. Samoin monet yritykset ovat tukeneet juhlia antamalla mainoksia ja lahjoituksia. Kiitos teille kaikille!

Jokapäiväisessä aamuhartaudessa, jonka vaimoni Hannelen kanssa pidämme, me muistamme kaikkia teitä, jotka olette tavalla tai toisella osallistuneet näitten juhlien järjestelyihin.

Rukouksemme on, että teistä jokainen saisi tuntea hyvänolon tunteen osallistumisesta Jumalan valtakunnan työhön, sitähän tämä viime kädessä on. Jumalan valtakunnan työtä on niin monenlaista. Sitä tehdään puhumalla, laulamalla, kirjoittamalla, rukoilemalla, uhraamalla, palvelemalla ja monella muulla tavalla.

No kumpi sitten on parempi: uhri vai kuuliaisuus?

Puhuin seurakuntamme valtuuston kokouksessa jokin aika sitten valintojen tekemisestä. Kohtuullisen helppoa on valita hyvän ja pahan väliltä tai oikean ja väärän väliltä, mutta hyvän ja parhaan väliltä valinta onkin vaikeampaa. Tai jos pitääkin valita useasta hyvästä se oikea. Siinä ei auta kuin rukous ja rukouksessa kysellä Jumalan johdatusta, että osaa valita oikein.

Näiden juhlien valmistelussa on hienoa, ettei tarvitse valita uhrin ja kuuliaisuuden väliltä, vaan saa toteuttaa molempia. Me ollaan saatu tehdä kuuliaisesti työtä ja uhrata kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Ja ollaan nähty, kuinka Jumala on siunannut työmme ja kaikki lahjamme.

Toivon, että tässä puheessa on kuulunut kiitollisuus Jumalalle ja sinulle joka olet tavalla tai toisella antanut omastasi Kauhavan herättäjäjuhlien hyväksi. Toivon, että tunnet minun kanssani onnistumisen iloa.

Rukoukseni on, että sinä saat kokea Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloa ja siunausta juuri siellä missä tällä hetkellä olet.

 

**

Hyvät kuulijat, täällä paikalla tai ratiojen ja muitten vekottimien äärellä!

Järkeellessäni tätä puhetta sain yhtenä aamuna hartaures Raamatun kohoran. Soli sellaases piänes lapos, jonka nostin puisesta kupista. Näin se kuuluu:

”Opetukses olokho puhurasta ja arvokasta ja puhees tervestä ja vakuuttavaa.”

Vähä tuli lisää painetta, niiku sitä ei olis ollu jo aivan tarpheksi.

Varaanhankintatoimikunnan vetäjänä oon miättiny tyän tekemisen ja rahan antamisen suhuretta.

Samuel pohtii Israelin kansan eres vähä samalla lailla: Kumpi on Herralle enemmä miälhe, uhuri vai kuuliaasuus? Kuuliaasuus on parempi ku uhuri, totteleminen on paree ku oinasten rasva, hän sanoo.

No mitä tästä sitte pitääs ajatella?

Miälessäni on ollu kuva tapahtumasta, johona Jeesus seuraa temppelhin tulijoota. Jeesus istuu vastapäätä uhuriarkkua ja katteloo, ku ihimiset panoo siihen rahaa.

Monet rikhat antoo aika palioki. Sitte tuli köyhä leskivaimo ja pani arkhu kaks piäntä lanttia, yhtensä kuparikolikon verra. Jeesus jutteloo opetuslasten kans ja teköö sitten arvootuksellisen kysymyksen.

Kukahan mahtoo antaa eniten rahaa?

Orottamatta vastausta Jeesus sanoo: ”Totisesti tämä köyhä leski pani uhuriarkhu enemmän ku ykskään toine.”  Ja sitte jatkaa: ”Kaikki nua muut antoo liiastansa, mutta tämä vähästänsä, kaikki mitä sillä oli, mitä se elääksensä olis tarvinnu.”

Ei pirä ajatella, että Jeesus olis vähätelly niitä, jokka antoo palio, ei mihinään tapaukses. Jumalan valtakunnas olha kiitollisia jokaasesta lahajasta, oli se sitten suuri tai piäni ja lahajan antajasta tottakai. 

Jeesus vaan näki sen, mitä me ihimiset ei nähärä eikä hoksata.

Tämä piäni tapahtuma on tallennettu Raamathu sitä varte, jotta oltaas kiitollisia jokaasesta lahajasta ja että arvostetha jokaasta lahajoottajaa ihimisenä, vaikka se näyttääs tualta köyhältä leskeltä.

Varainhankinnas on kuliettu pitkä tiä. Tyätä on näiren juhulien ethe tehty kauan, yli 4 vuatta, ja täyrellä syrämellä voimia säästämättä ja Paavalia lainaan: alttiuren kengät jaloos.

Monen toimikunnan hyvää tyätä ja onnistunutta suunnittelua ei valitettavasti päästä näkemhä ja kokemha, ku ei päästy suurella joukolla, pitkän historian nähänhelle hianolle Kauhavan lentokenttäalueelle.

Mutta varaanhankintatoimikunnan harvinaasen onnistunu — jopa loistava tulos — on Herättäjä-Yhristyksen pankkitilillä nähtävänä. Siitä Jumalalle kiitos! Ei me oltaasi päästy tähän tulokshe ilaman valtavaa Jumalan siunausta ja rukousvastausta.

Oon kiitollinen ja iloonen varainhankintatoimikunnan jäsenistä, teirän panoksesta ja sitoutumisesta. Valtaosa meirän ja muittenkin toimikuntien jäsenistä on eläkelääsiä ja kaikki me olha vapaaehtoosia.

Oon puheenjohtajana koittanu kiittää ja kehua, aihetta kiitoksehen on ollu ja palio. Oon koittanut kannustaa ja muistaa ja huamioora jokaasta, jotta kuarma tuntuus köykääseltä.

Kiitos teille jokaaselle, että ootta pannu ittennä likho.

Ja Jumalalle kiitos, joka on antanut voimaa ja intoa teherä tätä tyätä.  Viälä vähän aikaa kun jaksatta. Kauhavalla pirethä lokakuun 9.–10. päivinä suuret kiitosjuhulat, ja niihin juhlihin meirän pitkä urakka loppuu.

Lesken ropoa miättiessäni oon ajatellu niitä hiliaasia mummuja, jokka ei pirä tekemisistään ääntä.

Ne on tuvissansa kutonu ja virkannu ja teheny monenlaasia käsitöitä varaanhankinnan hyväksi.

Ne teköö, lahajoottaa ja viälä ostaaki vähistä varoostansa hualimatta näitä tuatteeta.

Oon ollu kertakaikkiaan hualissani ja murehtinu sitä, että onko kiitokseni tavoottanu heirät ja kaikki  varaanhankintaha osallistujat.

Kun mulle tarjottihi maharollisuutta puhua näis seuroos, niin ensiksi mä estelin ja ajattelin, että onhan niitä oikeetakin puhujia, mutta tartuun tähän tilaasuuthe.

En voinu antaa sen mennä ohi, ku hoksasin että nyt on paikka, josta kiitos kuuluu ja toivottavasti tavoottaa jokaasen. Käsitin, että mun tehtävä on välittää meirän kaikkien kiitokset onnnistunhesta rahan keräämisestä.

Paavali sanoo Timoteukselle, jotta puhu sopivalla ja sopimattomalla aijalla. Nyt on mitä sopivin paikka puhua ja kiittää kaikkia, jokka ootta tavalla tai toisella osallistunut varainhankintaha.        Joku on uhrannut aikaansa ja vaivojansa, ja joku on uhrannut varojansa.

Tavaraa on tilattu meiltä ympäri Suamia ja haettu meirän kaupasta ja ostettu seuroos. Saan kiittää jokaasta, joka on antanut omastansa, paliosta tai vähästä niiku se köyhä leski.

Olha kiitollisia niille, joilla on ollu maharollisuus antaa enemmän, jopa suuria summia. Eiväkkä hekään oo antamisistaan numeroa teheny eikä ääntä pitäny.

Jokku on pitäny syntymäpäiväjuhulia tai sen kaltaasia ja antanu saamansa lahajootukset heräättäjäjuhlien hyväksi.

Samoon monet yritykset on tukenu juhlia antamalla mainoksia ja lahajootuksia. Kiitos teille kaikille!

Jokapäivääses aamuhartaures, jonka vaimoni Hannelen kans pirämmä, me muistetha kaikkia teitä, jokka ootta tavalla tai toisella osallistunhet näitten juhulien järjestelyyhin.

Rukouksemma on, jotta teistä jokaanen sais tuntia hyvänolon tunthen osallistumisesta Jumalan valtakunnan tyähän sitähän tämä viime käres on.

Jumalan valtakunnan tyätä on niin monellaasta. 

Sitä teherhä puhumalla, laulamalla, kirioottamalla, rukoolemalla, uhuraaamalla, palavelemalla ja monella muulla lailla.

No kumpi sitten on parempi: uhuri vai kuuliaiuus?

Puhuun seurakuntamme valtuuston kokoukses jokin aika sitten valintojen tekemisestä.

Kohtuullisen helappoa on valita hyvän ja pahan väliltä tai oikian ja väärän väliltä, mutta hyvän ja parhaan väliltä valinta onkin vaikiampaa. Tai jos pitääkin valita useasta hyvästä se oikia. Siinä ei auta ku rukous ja rukoukses kysellä Jumalan johoratusta, jotta osaa valita oikeen.

Tällääsis jutuus, ku näiren juhulien valamisteluus, on hianoa, ettei tartte valita uhurin ja kuuliaasuuren väliltä, vaan saa toteuttaa molempia.

Me olha saatu teherä kuuliaasesti tyätä ja uhurata kukin maharollisuuksiensa mukha. Ja olha nähty, kuinka Jumala on siunannu tyämmä ja kaikki lahajamma.

Toivon, että täs puhees on kuulunu kiitollisuus Jumalalle ja sulle, joka oot tavalla tai toisella antanut omastas Kauhavan herättäjäjuhulien hyväksi.

Toivon, että tunnet mun kaas onnistumisen iloa.

Rukoukseni on, että sinä saat kokea Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäoloa ja siunausta justhin siälä mihinä tällä hetkellä oot.