Päivi Repo

Lataa puhe pdf-muodossa.

Hyvät ystävät, Kuusi kuvaa lähetystyöstä

1. Ensimmäisessä kuvassa istutaan seurapenkissä. Vaatetta on paljon päällä, koska on kylmä. Vuoden lähetys- ja kielikurssi on käytynä. Tämä perhe on siunattu matkaan ja pikkuveli on syntynyt sen jälkeen, juhannuksena. Hänet täytyy vielä kastaa ja saada passikuva onnistumaan, jotta päästään matkaan. Lapset ovat pakanneet ja purkaneet reppunsa jo moneen kertaan. On vuosi 1992 ja ollaan Nivalassa.

2. Toisen kuvan kuvateksti voisi olla kuin kysymys- ja vastauskorteissa: ”Ehkä joskus Ambomaalla.” Ollaan perillä lämpimässä, kaunis kukkivien amaryllisten piha ja kiipeilypuut ottavat perheen vastaan. Pian löytyy hyvä apulainen lasten hoitajaksi ja paikallisen kielen opiskelu alkaa. 
   
   Selma Rainion perustaman Onandjokwen sairaalan hartausvuoro tulee omalle kohdalle. Onkohan meistä mihinkään…? Kokeneet lähettitoverit auttavat onneksi valmistamaan hartauden ambokielellä: luemme Raamattua, rukoilemme ja veisaamme. On ilo saada kokea sitä vanhaa lähetysaseman ja -työn henkeä. Arki asettuu uomiinsa, kolmeen vuoteen ei käydä Suomessa. Ikävä on välillä aika kova, ja varsinkin ilon hetket haluaisi jakaa rakkaidensa kanssa: syntymäpäivät ja lasten oppimat uudet asiat, uuden lapsen syntymän ja kastetilaisuuden. Suomipostia odotetaan hartaasti. Mummo kirjoittaa: ”Me kaikki saamme luottaa siihen, kun meille kullekin viimeinen iltakutsu tulee, että meidän jokaisen puolesta kaikki on täytetty.”
    
3. Kolmas kuva on Kuusimbasta vuosituhannen alusta. Pääkaupunkiin on muutettu työn ja nuorison opintojen takia.  Ajelemme ns. slummialueella Katuturassa pastori Abisai Shejavalin kanssa. Peltitaloja on vieri vieressä tiheästi. Alue, jossa asuu kolmasosa pääkaupungin väestöstä, ei ole vielä edes kaupungin kartassa. Suomesta on saatu rahaa Kauneimmat joululaulut -keräyksellä. LANUKO (Lapset, nuoret ja koulutus) -varat saadaan päiväkotihankkeisiin, ja etsimme riittävän suurta tonttia, johon mahtuisi noin sadan lapsen päiväkoti ja ehkä kirkkokin tulevaisuudessa. Juuri kun luulemme löytäneemme jotain, selviää, että alueelle tulee sateella tulva, siinä on voimajännitelinja tai tontti viettää voimakkaasti johonkin suuntaan. Tai ehkä sinne hoituukin alueen jätehuolto. Mutta paikat löytyvät! Ensin syntyy Hosianna (Oi auta) päiväkoti ja kirkko, sitten Emmanuel (Jumala kanssamme), Kasote Kavangolle, ja Toivo Tirroseksi ristitty esikoulu ja päiväkoti Namibian luterilaiselle kirkolle. Neljä päiväkotia tarjoavat lämpimän aterian vähävaraisille lapsille ja ensimmäisen askeleen akateemiseen sivistykseen. Näin tapahtuu- oikeudenmukaisuuden nimissä.
    
4. Työ etenee, mutta tähän aikaan liittyy valkoinen kukka. Nyt jakamani muisto on kipeä, vaikka siitä on jo kohta 15 vuotta. Varjelusta on ollut monissa tilanteissa, mutta yhtenä iltana kotiamme kohtaa murhe: esikoisemme on temmattu taivaallisiin sotajoukkoihin ja jo tiedossa olleet maalliset kutsunnat saavat jäädä… Mutta rukoilemme uskoa siihen, että mummot ja muut edesmenneet ovat vastassa. ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.” Meitä kaikkia lohdutetaan ja kannetaan.
    
5. Tämä toiseksi viimeinen kuva on tuore ja tältä vuodelta, vuosia kestänyt urakka on takana. Itse rakennettu kirkko on valmis. Takana ovat ne ajat, jolloin kannettiin omia tuoleja katokseen päiväkodin viereen ja pääskyset visersivät kilpaa moniäänisen virrenveisuun kanssa. Kirkkorakennus Katuturaan on valmistunut pala palalta: värilliset ikkunalasit, kivilaatat lattiaan, seinät ja lukittavat ovet, alttarirakennelma, toimisto ja sakasti ovat paikallaan. On oma kirkko, oma rakas paikka.
   
   Siellä veisataan, sieltä haetaan toivoa työttömyyteen, lohtua sairauteen ja kuoleman kohtaamiseen. Siellä iloitaan ja kiitetään.
   
   Uuden seurakunnan nimeksi tulee Efata. Se tarkoittaa ”aukene”. Se sopii hyvin, onhan omankielinen Raamattu ja sanakirjatyö ollut avaamassa ihmisten silmiä ja korvia evankeliumille. Kirkko on täpötäysi (kuten useimmiten jumalanpalveluksissakin siellä on) ja vietämme vihkiäisiä.
   
   Kuulemme raamatunkohdan ambokielellä: Matteus 7:31-35. Jesus ta aludha omulumentu ombolo ye omuthitawi; Jeesus parantaa kuuromykän. Kiitos valtaa mielen.
    

6. Tämä viimeisin kuva on vielä ottamatta, mutta vuoden päästä Omandongolla istuu valtava väkijoukko, hiekka hohtaa auringossa valkoisena, puut ovat palmuja, katoksiakin on laitettu, onpa jopa uusi muistomerkki, uranuurtaja Martti Rautasen patsas, kohoamassa väen keskeltä. Virret lauletaan moniäänisinä ja kuoroja on kymmenittäin koolla.  Vietetään lähetyksen 150-vuotisjuhlaa paikalla, jonne 1. lähetit saapuivat.
   
   Kivisen pellon kuokkiminen on vienyt aikaa. Työ oli alussa vaikeaa, eikä tuloksia alkanut näkyä. Lähettäjät Suomessa alkoivat tuskastua miesten saamattomuuteen ja lähettivät sanan: Tulkaa pojat kotiin, kun ette saa mitään aikaiseksi. Pojat jäivät.
   
   11 vuotta kului, kunnes joen varrella Omulongalla 4 kastettiin, oli vuosi 1881. Jumalan työ eteni. Pyhä Henki teki työtään.

Tässä oli muutamia lähetysdioja. Kiitos sinulle esirukouksesta ja tuestasi. Työ jatkuu edelleen ja sitä tehdään. Psalmissa 44 luvataan meille näin: ”Anna tiesi ja kaikki mikä ahdistaa sydäntäsi taivaallisen Isän turvalliseen huostaan. Sillä hän joka on määrännyt tuulen kulun, löytää myös tiet, joilla sinun jalkasi voi astua.”

Juhlakansa vastasi Siionin virrellä 1.