Paavo Kilpi

Lataa puhe pdf:nä tästä.

Hyvää huomenta, juhlaväki.

Meitä on jo eilisestä illasta lähtien kehoiteltu, mutta tällä hetkellä minä tahtoisin vielä tuoda kolmen pojan esimerkin ja kehoituksen tämän päivän juhlakansalle.

Yli 3000 vuotta sitten syntyi rukouksen lapsi. Hänen äitinsä Hanna lupasi, että luovuttaa pojan Herralle, jos Herra hänelle suo pojan syntyväksi. Niin Herra sitten vastasi Hannan rukoukseen, ja Hanna ja hänen miehensä saivat poikalapsen ja lupauksen mukaan vanhemmat veivät hänet temppeliin pappi Eelin opetettavaksi ja kasvatettavaksi.

Eräänä iltana Eelin jo ollessa nukkumassa ja Samuel-poikakin oli jo vuoteellaan, hän kuuli, kun häntä kutsuttiin nimeltä. Poika kiirehti pappi Eelin vuoteen ääreen ja sanoi: ”Tässä olen, sinä kutsuit minua.” Eeli vastasi: ”En kutsunut. Mene vain takaisin nukkumaan.” Näin tapahtui kolme kertaa. Vasta silloin vanha pappi ymmärsi Herran kutsuvan Samuelia ja antoi neuvon: ”Jos joku sinua vielä kutsuu, niin vastaa hänelle: ’Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.’” Ja niin Samuel palasi vuoteelleen ja Herra tuli ja kutsui häntä vielä neljännen kerran. Samuel teki vanhan papin ohjeen mukaan ja vastasi: ”Puhu, Herra, palvelijaasi kuulee.”

Nuo sanat muuttivat Samuelin elämän. Niillä sanoilla hän sitoutui palvelemaan Herraa ja hänestä tuli siunauksen mies koko kansalle.

Ystävät hyvät, mahtaisiko meistäkin tulla Herran siunausta jakavia, jos suostuisimme kuulemaan hänen kutsunsa.

Kului vähän toista tuhatta vuotta ja jälleen oli nuorukainen matkalla. Hän matkusti vanhempiensa kanssa Galileasta Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hän matkusti noin 170 km matkan jalkaisin. Mehän todennäköisesti myöskin matkustamme vuosittain näille omille juhlillemme, mutta emme jalkapatikassa; autoilla, junilla, jopa lentokoneilla. Syykin lienee sama, miksi me matkustamme näille juhlille. Tahdomme tulla taivaallisen Isän puhuteltaviksi ja opetettaviksi. Jeesus on hyvin kiinnostunut opettajiensa puheesta, että kaikki muu unohtui juhlien aikana ja hän unohti itsensä temppeliin vielä juhlien päätyttyäkin. Hänen vanhempansa olettivat, että heidän poiaknsa on sukulaisten seurassa kotimatkalla. Vasta illan koitettua he etsivät poikaansa sukulaisten ja ystävien joukosta, ja niin heidän oli palattava juhlapaikalle. He saivat etsiä poikaansa kolme päivää, ennen kuin löysivät hänet temppelistä. SIellä hän oli kuuntelemassa opettajien neuvoja ja ohjausta ja esittämässä heille myöskin kysymyksiä. Äidin vähän nuhtelevaan kysymykseen "poikani, miksi teit meille näin?" he saivat vastauksen: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla isäni luona.” Ja tällainen kysyvä vastaus jäi vanhemmilta sillä hetkellä ymmärtämättä.

Tänään hän suostuttelee myös meitä samaan kuuliaisuuteen, jota hän osoitti Isäänsä kohtaan viihtyessään Herran temppelissä kuuntelemassa opetusta.

Tuosta tapahtumasta vierähti noin 30 vuotta. Jeesus ylitti opetuslapsineen Genesaretin järven ajatuksenaan lepohetki autiossa paikassa. Ihmiset saivat kuitenkin tietää, mihin he menivät, ja kiirehtivät kysymyksineen Herran tykö. Tunteja opetusta seurattuaan ihmisille oli tullut nälkä, ja yhdessä ihmeteltiin, kuinka ruokkia suuri joukko. Andreas, yksi Herramme opetuslapsista, kertoi pojasta, jolla oli mukanaan viisi leipää ja kaksi kalaa. Niinpä poika toi eväänsä Jeesukselle, ja me tiedämme, mitä sitten tapahtui: 5000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset tulivat ravituiksi.

Mutta meidänhän piti kiinnittää huomiomme nuorukaiseen. Hänen äitinsä oli varmaankin nuo eväät pojalleen valmistanut. Ehkä pojan mielessä häivähti ajatus, että tuleeko hän toimeen, jos hän antaa eväänsä toisille, jaksaako hän itse kotiin asti. Mutta hän luopui äitinsä rakkaudella varaamista juhlaeväistä. Luopui toisten, nälkäisten hyväksi. Näin hän antoi meille esimerkin siitä, kuinka suhtautua lähimmäisen hätään, lähimmäisen puutteeseen ja ahdistukseen.

Nämä kolme poikaa, Samuel, Jeesus ja nimettömäksi jäänyt Jeesuksen seuraaja, antavat meille tänään mallin sitoutumisesta, kuuliaisuudesta ja jakamisesta, kristillisiä hyveitä kaikki. Niihin pyrkiessämme meille, sinulle ja minulle, koko juhlakansalle kuuluvat puolestaan profeetta Sefanjan sanat:

"Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta."                 
Sefanja 3:17