Riikka Halme-Berneking

Lataa puhe pdf-muodossa.

”Hierastaanpa muutama rieska.” Mummini kääntää tottuneesti ohuet ohrarieskat leipälapiolla tulikuumassa uunissa ja kasaa valmiit rieskat leivinliinan alle täällä Nivalan Sarjankylän Ketarissa. Meillä serkuksilla on tietenkin huivit päässä, ja olemme yltä päältä valkoisina jauhoista. Mukavinta minusta on pistellä haarukalla kuvioita uuniin meneviin rieskoihin. Ja nyt saadaan maistiaisia. Tuoreena Katri-mummin rieska on aivan parasta. Voi sulaa lämpimälle rieskalle. Se on juuri sopivasti paistunut, vähän rapsakka. Tältä maistuu rakkaus. Tältä maistuu mummin huolenpito, arkisiin töihin mukaan ottaminen. Mummini luottaa meihin. Hanna-tätini kertoo, että rieskareseptiä mummilta kysyttäessä tämä käski vain panna kaikkea sopivasti: ”...kyllä sen sitten käjellä tuntee.” Samanlaiset neuvot olen saanut nisutaikinan tekemiseen äidiltäni: ”Kyllä sinä osaat. Älä pane liikaa jauhoja. Siitä tulee ihan hyvä.”

Herännyt kansa on mukana raamatunkäännöstyössä Angolassa, Namibiassa ja Portugalissa, joiden pipliaseuroissa laaditaan nykykielisiä raamatunkäännöksiä eri kielille, joillekin ensimmäistä kertaa. Kääntäjinä ovat aina kyseistä kieltä äidinkielenään puhuvat eri kirkkokuntiin kuuluvat ihmiset. Minun tehtäväni on avustaa hankkeissa Yhtyneitten raamattuseurojen käännöskonsulttina. Tänä vuonna saadaan lämpimäisiä neljällä kielellä: Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ilmestyivät toukokuussa songoksi, Markuksen evankeliumi ilmestyy elokuussa umbangalaksi, ja Uusi Testamentti syksyllä nkumbiksi ja ngangelaksi.

Kääntäminen ei ole helppoa, koska yhden kielen ilmaisuille ei ole olemassa tismalleen vastaavaa ilmaisua toisessa kielessä. Kun vielä Raamatun ajan ja nykyajan maailmankuvat ovat tyystin erilaisia, niin onko Raamatun tekstin mitenkään mahdollista tulla ymmärretyksi meidän ajassamme? Rohkenen sanoa, että on. Jumalan Sana on elävä, ei se ole luutunut yhteen tai kahteen kieleen tai kulttuuriin. Jumala luottaa meihin. ”Kyllä te osaatte. Tehkää yhdessä, rakastakaa toisianne. Olen Hengessä teidän kanssanne.”

Keskustelin umbangalan kielen kääntäjien kanssa heidän tiiminsä hyvästä yhteishengestä. Tiimin jäsenet olivat kokeneet eri puolilta tulevaa rankkaakin arvostelua, mutta he pitivät yhtä, vaikkeivät tokikaan aina olleet samaa mieltä työn tai uskon asioista. Kun yksi kääntäjistä, Maquengo, kuoli aivan yllättäen työhön liittyvällä opintomatkalla Israelissa viime heinäkuussa, kääntäjätovereista tuli tämän keski-ikäisen miehen lesken ja kuuden lapsen tuki ja turva. Perheen teini-ikäiset tyttäret soittavat nyt kysymyksineen isänsä sijasta tämän työkaverille. Kun menin käymään surevan perheen luona marraskuussa, koimme merkillistä yhteyttä. Tunsimme toisemme, vaikkemme olleet aiemmin tavanneet. Pienet pojat kietoivat käsivartensa jalkojeni ympärille heti autosta astuttuani, sitten istuimme koko perheen kanssa matalan savitiilitalon ainoan pöydän ääressä kolmisen tuntia keskustellen, itkien ja nauraen. Lauloimme, luimme Raamattua, rukoilimme. Sain syliini pienimmän lapsista, kolmikuisen Israel-vauvan, ja pikkupojat toivat jakkaransa aivan liki. Kaikki ilahtuivat, kun murrosikäinen Carlakin liittyi keskusteluun. Pipliaseuran raamattukaupasta vanhin tytär Mimi sai työn, millä hän nyt elättää perhettään. Viimeksi tavatessamme hän sanoi, että äidillä on tosi rankkaa.

Umbangalan kääntäjätiimin ryhmäytyminen on päässyt hyvään vauhtiin, kun uusi kääntäjä Ventura aloitti työnsä maaliskuussa. Kääntäjä Baptista iloitsee siitä, että omankielisen Raamatun myötä ihmiset pääsevät itse tutkimaan kirkossa luetun tekstikappaleen laajempaa kontekstia sen sijaan, että he olisivat pastorin valikoimien ja tämän itse kääntämien jakeiden armoilla. Yhdysvalloissa nykyisessä kotikaupungissani Stauntonissa eräs pappi käyttää kreikankielistä sanaa κοινωνία keskellä englanninkielistä siunausta, koska hänen mielestään sanalle ei kerta kaikkiaan ole sopivaa englanninkielistä vastinetta: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen κοινωνία olkoon teidän kanssanne.” Kreikan kielen sana κοινωνία on käännetty suomeksi sanoilla ”yhteys”, ”osallisuus” tai ”osallistuminen”. Kirjaimissa sinänsä ei ole mitään pyhää. Pyhä syntyy Jumalan yhteyttä luovasta Hengestä.

Umbangalaksi κοινωνία, ”yhteys” on käännetty verbillä kulicinga, joka merkitsee ”sekoittua”. Käännöskonsulttina olen mutustellut tätä melko erikoista, joskin hyvin kuvaavaa käännösvalintaa. Ilahduin muutama viikko sitten Portugalissa, kun katolilainen pappi käytti sanaa ”sekoittua” helluntaisaarnassaan. Hän puhui Pyhästä Hengestä rakkauden voimana, joka valtaa meidät niin totaalisesti, että, niin kuin hän sanoi, ”somos misturados com Deus,” ”sekoitumme Jumalaan”. Jumalan Pyhä Henki, Rakkaus, valuu meihin niin kuin vesi jauhoihin. Kirkkoisä Irenaeuksen mukaan taivaasta tuleva vesi yhdistää meidät kuin yksittäiset jauhon osaset leipätaikinaksi. Kun Jumalan rakkauden Henki valtaa ihmiset, siitä syntyy aivan välttämättä yhteyttä ja osallisuutta myös ihmisten välille. Jumalaan sekoittuessamme sekoitumme väistämättä toisiimme. Palaan muistoissani mummin lämpimään ohrarieskaan. Repäisen siitä palan ja annan rieskan vieressäni olevalle.

Juhlakansa vastasi Siionin virrellä 139.