Yörukouksia ja Lauluja sielusta

Gregoriaanista munkkilaulua muistuttava äänimaailma täyttää Ylistaron kirkon. On alkamassa Aholansaari Sinfoniettan herättäjäjuhlakonsertti.

Konsertin ensimmäisen osa on omistettu nykysäveltäjä Gija Kantshelin Yörukouksia-sävellykselle.

Meditatiivinen musiikki täyttää kirkon ja vangitsee kuulijat taianomaiseen tunnelmaansa. Häpeämättömän kauniit melodiat vaihtelevat rajujen törmäysten kanssa, kaikesta kuitenkin kumpuaa samalla rukouksen voima. Teoksen loppupuolella kappale saa dramaattisia ja rajuja sävyjä. Huipennuksen seestyttyä nousee orkesterin ylle nauhalta kuuluva viattoman pojan heleä ääni, joka laulaa psalmitekstin sanoin ”Domine exaudi vocem meam (Herra, kuule minun ääneni).

Kun musiikki loppuu, on kirkkosalin hiljaisuus rikkomaton. Kun ensimmäinen rohkea uskaltaa rikkoa hiljaisuuden taputuksellaan, puhkeaa satapäinen kuulijajoukko raikuviin aplodeihin, joista ei ole tulla loppua.

Aholansaari Sinfonietta on herännäisnuorten kamariorkesteri, joka koostuu eri puolilta Suomea tulevista lahjakkaista nuorista muusikoista.

Ylistaron kirkossa soitettu herättäjäjuhlakonsertti piti sisällään Kantshelin Yörukouksia-sävellyksen ohella Franz Schubertin Sinfonia nro 5:n sekä osia Vellu Halkosalmen Lauluja sielusta -sävellyksestä. Orkesteria johti totuttuun tapaan Jyri Nissilä. Konsertin solistivieraana oli saksofonivirtuoosi  Jukka Perko.

Aholansaari Sinfonietta houkutti komiaan kirkkoon satoja herättäjäjuhlavieraita. Janakkalalaiset Heljä Linna ja Mirja Pöhö olivat heidän joukossaan.

-Halusin konserttiin, koska nuorten soittoa on ihana kuunnella ja haluan osaltani kannustaa heitä. Aholansaari Sinfonietta on sitä paitsi erittäin tasokas porukka, kehuu kanttorina työskentelevä Heljä Linna.

-On sitä paitsi upeaa, että soittajat ovat körttiläisiä. On upeaa, että voi ikään kuin aatteen alla tulla kuuntelemaan klassista musiikkia, Linna iloitsi.

Konsertin väliajalla Mirja Pöhö suitsutti nuorten muusikoiden taituruutta ja Kantshelin sävellystä.

-Todella mahtavaa! Oikein kuuli, miten rukous kumpusi kappaleesta välillä nousten ja välillä alistui, Pöhö hehkutti.

Elina Koskela