Sunnuntain messu juhlakentällä

Saavuin sunnuntaiaamuna ennen kello kymmentä juhlaportille osallistuakseni juhlakentällä järjestettävään messuun. Lakeuden ristin nurkalla olivat mustiin kaapuihin pukeutuneet papit jo järjestäytyneet parijonoon kulkuettaan varten. Ehtoollisen jakoon oli tulossa noin 30 pappia. Yksi heistä, Anna Merivirta, on palvellut pappina Seinäjoella vihkimyksensä jälkeen noin neljä vuotta. Anna kertoi käyneensä useasti herättäjäjuhlilla, mutta tänään hän osallistuisi ensimmäistä kertaa pappina herättäjäjuhlien ehtoollisen jakoon. Anna odotti tätä uutta kokemusta iloisena.

Messun alkumusiikin soidessa papit astelivat kulkueena kentän perältä alttarin eteen. Alkuvirtenä veisattiin virsi 202, jossa Jeesusta pyydettiin tulemaan meidän keskellemme. Messun johdantosanoissa todettiin juhlaväen olevan levähtämässä Jumalan rakkauden sylissä, Jeesuksen ristin juurella toivoa tarvitsemassa. Ihmisinä tarvitsemme Jumalaa, joka rakastaa meitä ilman omia ansioitamme.

Päivän virressä 544 pyydettiin Jeesukselta tukea valvomiseen, taistelemiseen, palvelemiseen ja lepäämiseen. ”Ole itse, Herra Jeesus, minullekin kaikkena.”

Evankeliumitekstinä oli kohta Markuksen evankeliumin 10. luvun kohdasta, jossa rikas mies tulee kysymään Jeesukselta, mitä hänen tulisi tehdä pelastuakseen. Kun mies kertoi täyttäneensä lain käskyt, Jeesus kehotti häntä myymään omaisuutensa, lahjoittamaan rahat köyhille ja seuraamaan häntä. Mies, jolla oli paljon omaisuutta, pahoitti tästä mielensä ja lähti pois. Kun opetuslapset ihmettelivät, kuka voi pelastuakseen täyttää nämä kaikki vaatimukset, totesi Jeesuksen olevan Jumalalle mahdollista sen, mikä ihmiselle on mahdotonta.

Saarnassa tutkailtiin tämän evankeliumitekstin merkitystä ja ulottuvuuksia:

- Miten käyttäisit hetken Jeesuksen kanssa? Pyytäisitkö apua erilaisiin vaikeuksiin vai haastaisitko, missä on kaikkivaltiaan voima, kun maailma on täynnä ongelmia?

Evankeliumitekstin keskiössä on raha ja omistaminen. Ne johtavat haltijansa erilaisiin valtasuhteisiin, raha helposti sitoo omistajansa kädet ja sydämen. Köyhyys taas voi johtaa osattomuuteen ja eristyneisyyteen. Jeesuksen ohje kaiken omaisuutensa luovuttamisesta köyhille on tuskin tarkoitettu kaikille sellaisenaan. Se kääntää kuitenkin katseen itsestämme toisiin ihmisiin, lähimmäisiin. Jokainen meistä voi jossain kohtaa elämäänsä joutua marginaaliin, siinä ei omaisuuskaan auta. Me kaikki jaamme tarpeen hoivalle.

Jeesus odotti mieheltä, että hän elää ihmisiksi, vapautuu kahleistaan, elää toisten rinnalla ja seuraa Jeesusta suhtautuen lähimmäisiinsä Jeesuksen tavoin. ”Myötätunto oli perusasetus Jeesuksen tavassa kohdata ihminen. Jeesus katsoi, rakasti ja sanoi.” Jeesuksen rakkaus ja tapa sanoa haastoi kuulijansa, mutta samalla antoi lempeästi lupauksen toivosta.

Kun kelpaaminen pelastukseen on ihmiselle mahdotonta, pelastus tuleekin Jeesuksen kautta Jumalalta. Jos kuljet marginaaleissa, kenen katsetta etsit? Jeesus lupasi olla meidän kanssamme maailman loppuun asti.

Saarnan jälkeen esirukoukseen osallistui joukko eri ikäisiä ihmisiä. Lasten suusta saimme kuulla pyynnön Jumalalle antaa meille voimaa rakastamaan toisiamme, siten kuin Jumalakin rakastaa meitä. Ehtoollisen nauttimisen jälkeen messu päättyi ylistysvirteen 903: Soi, virteni, kiitosta Herran.

teksti: Erkki Koivusalo

kuvat: Jukka Kontkanen