Taisto Reimaluoto: Tässä elämässä on kylliksi

Herättäjäjuhlilla Sotkamossa tekee lauantai-iltana debyyttinsä seurapuhujana mies, jolla on muuten paljon kokemusta yleisön edessä olemisesta: näyttelijä Taisto Reimaluoto. Hän on samaan aikaan meneillään olevan Kajaanin Runoviikon taiteellinen johtaja.

– Olen kyllä esiintynyt kirkossa, mutta en ole aiemmin puhunut uskonnollisessa tilaisuudessa. En silti jännitä. Jos saan sanottua ne muutamat asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, se riittää.

Reimaluoto kertoo seurapuheessaan isästään ja äidistään ja siitä, mihin he uskoivat, ja kysyy lopuksi, uskooko hän itse. Puhe on henkilökohtainen, mutta Reimaluoto sanoo, ettei hänellä ole aikomusta riisua itseään julkisesti.

– Tuon esiin pienen palan kuvasta. En yritä väittää olevani enempää kuin olen, enkä toisaalta yritä kätkeä mitään.

– Minulla ei ole minkäänlaista kytköstä körttiläisyyteen. Isäni oli kommunisti, joka uskoi, että asiat voidaan hoitaa yhdessä, ja jonka unelmat sitten sortuivat. Äitini oli helluntailainen, joka eli hienosti uskonsa kanssa. Hän piti perheen pystyssä ja auttoi muitakin. Äidille usko oli elämänohje, mutta hän ei rajoittanut sillä muiden elämää, Reimaluoto valottaa taustaansa.

Koko rahan edestä

Äidiltä saatu esimerkki on vaikuttanut siihen, että Reimaluoto ärsyyntyy aina, kun joku uskon nimissä asettuu toisten yläpuolelle ja haluaa määrätä, miten näiden on elettävä.

– Mutta ihmisiä, jotka ovat uskonsa kanssa sinut ja kunnioittavat toisen vakaumusta, arvostan kovasti, hän lisää.

Omaa uskoaan Reimaluoto etsii omastatunnosta.

– Olen lapsesta asti ollut raskautettu sillä, että ymmärrän, milloin teen väärin muita kohtaan.

Siihen liittyy sekin, minkä Reimaluoto kokee tehtäväkseen tässä elämässä: yrittää rakastaa lähimmäisiään ja tehdä tietä niille, jotka tulevat hänen jälkeensä.

– Jotkut posmottavat kuolemanjälkeisestä elämästä, mutta sanon ihan suoraan, että minä en halua elää kuin tämän elämän. Tässä on minulle koko rahan edestä, enkä usko, että kuoleman jälkeen siellä on orkesteri odottamassa. Sanotaan näin, että kun aika tulee, otan vastaan, mitä annetaan.

Kaikkea ei tarvitse sanoa

Hyvä hengellinen puhe antaa Taisto Reimaluodon mielestä kuulijalle mahdollisuuden samastua.

– Me ihmiset olemme vaisto-olentoja. Vaisto ottaa kiinni värinästä ja tunteista sanojen takana. Kun joku vilpittömästi kertoo, mitä on löytänyt, se kyllä menee kuulijalle kotiin.

Uskonnollisessa kielenkäytössä ja runoudessa on jotakin samaa. Reimaluoto arvioi, että molemmat operoivat sanojen ja rivien välissä. Ne luottavat siihen, että jotkut asiat välittyvät sanomattakin. Monet Raamatun kertomukset, kuten vaikkapa luomiskertomus, ovat hyvin pelkistettyjä ja toimivat juuri siksi.

Kokeneena esiintyjänä Reimaluoto sanoo, että jos ihminen on löytänyt halun ja ilon tehdä sitä mitä tekee, se näkyy – on hän sitten näyttämöllä tai saarnapöntössä.

Sanojen vatkaamista

Taisto Reimaluoto on ollut mukana Kajaanin Runoviikolla joka kesä viimeisten viidentoista vuoden ajan. Sen taiteellinen johtaja hän on ollut vuodesta 2011 alkaen.

– Johonkin kun pääsee mukaan, se jää sieluun. Runoviikon erityisyys on siinä, että ohjelmaa ei esitetä ylhäältä alaspäin vaan se tapahtuu ihmisten keskellä ja on arkista ja jokapäiväistä, Reimaluoto kertoo.

Runoviikko täyttää ensi kesänä 40 vuotta. Siinä ajassa tapa, jolla runoja esitetään, on muuttunut.

– Vanhan liiton ihmiset puhuvat lausumisesta. Mutta ei runoja enää lausuta. Kyllä se on puhetta ja olemista sanojen äärellä. Tai sanojen vatkaamista ja niillä leikkimistä.

Reimaluoto itse on syntyperäinen helsinkiläinen, mutta hänellä on sukujuuria Savossa.

– Siksi olen kokenut aina olevani kotona, kun olen tullut landelle. Tunnen olevani omien joukossa Kajaanissa ruokakaupan jonossa tai Kuopion torilla. Nautin tavattomasti täällä olosta. Joskus tuntuu, että elämisen tempo täällä on kuin leijonilla, jotka saattavat pötkötellä savannilla pari päivää. Helsingissä ollessani kaipaan myös näitä maisemia.

Teksti Kaisa Halonen

Kuva Jani Laukkanen