Petri Karttunen

Puhe pdf-muodossa.

perjantai 1.7.2022
aattoseurat klo 18.00
Petri Karttunen

Nämä juhliemme aattoseurat olisivat voineet nyt osua myös suuren kirkkopyhän aattoiltaan. Vahinko vain, että tasan 250 vuotta sitten kalenteristamme poistettiin 2. heinäkuuta vietetty juhlapyhä, Marian etsikko- eli vierailupäivä. Kansa kutsui tuota Suomessakin satoja vuosia vietettyä juhlaa ”Heinä-Maijaksi”. Sen muistona vietämme huomenna edelleen Marian, Marin ja Maijan nimipäivää. Onneksi olkoon teille Herramme äidin kaimoille.

Marian etsikkopäivästä luovuttiin ns. hyödyn aikakaudella. Kenties katsottiin, että rahvaalla on liikaa pyhäpäiviä ja liian vähän tuottoisaa arkea eikä kahden äidin kohtaamista ymmärretty tuolloin pitää kyllin merkittävänä juhlan aiheena.

Marian etsikkopäivää ei siis poistanut reformaatio. Voisinkin kuvitella, että Lutherille tuo juhlapyhä on ollut erityisen rakas. Marian vierailupäivän keskeinen teksti oli nimittäin Magnificat, Marian ylistysvirsi. Se oli tohtori Martille rakas jokailtaisen rukoushetken kiitosvirsi. Hän oli myös kirjoittanut Marian ylistysvirteen selityksen ja sitä hän piti tärkeimpänä kirjoituksenaan katekismuksen ohella.

Tuskin olen tässä joukossa ainut, jolla on ollut tapana liimata Juhlaoppaan välistä löytyviä juhlatarroja muistoksi Siionin virsien tyhjille alku- ja loppusivuille. Tällä kertaa liimasin tuon tarran Siionin virsieni kanteen. En sen, vuoksi. että saan olla näillä juhlilla kotikentällä, vaan siksi, että juhliemme teema ”Lohduksi toisillemme” sopii mainiosti Siionin virsien alaotsikoksi. Täällä veisaamamme virrethän ovat täynnä lohdutuksen kaipuuta, keskustelua Kristuksen, ystävämme ja lohduttajamme kanssa. Niissä kiitämme Jumalaa siitä, että hän on lohdutuksen Jumala. Marian ylistysvirttä voisi perustellusti kutsua kaikkien lohtuvirsien äidiksi. Siionin virsissäkin kaikuvat yhä uudelleen Herramme äidin kiitosvirren teemat.

Mistä Maria virressään riemuitsee ja koko olemuksellaan suuresti ylistää Jumalaa? Siitä, että Jumala on sukupolvesta toiseen uskollinen laupeudessaan. Sana ”laupias” saattaa kuulostaa vähän vieraalta ja vanhahtavalta. Paremmin sana avautuisi, jos kääntäisimme vastaavan sanan suoraan latinan, saksan tai ruotsin kielestä. Silloin ”laupias” kirjaimellisesti käännettynä tarkoittaa sitä, jonka sydämellä ovat vähäiset ja kurjat.

Luther toteaa Marian ylistysvirren selityksessään, että meillä ihmisillä on taipumus rakastaa ja tarttua kaikkeen siihen, mikä on arvostettua, ehjää ja täydellistä. Näin kuvittelemme saavamme enemmän ja sitä kautta pyrimme itsekin olemaan muidenkin silmissä jotain enemmän. Meillä on siksi ymmärrettävä taipumus ajatella, että näin jumalakin toimii. Kuvittelemme, että hänkin valitsee arvostetuimman, ehjän ja täydellisen.

Jumalan ei kuitenkaan tarvitse olla enemmän kuin hän on. Hänellä ei ole tarvetta koota itselleen ja saada sitä, mikä on täydellistä, puhdasta ja ehjää. Päinvastoin, hänen olemuksensa on antaa ja jakaa, korjata särkyneet ja luoda uutta elämää. Siksi hän katsoo alas, tyhjyyteen ja pimeyteen. Siksi hän näkee ne, joiden ohi katsotaan ja meissäkin sen, mitä emme kestä itse katsoa. Siksi hän on uskollinen laupeudessaan. Ja juuri siksi hän on kaiken lohdutuksen Jumala.

Jumalan perusolemus ei koskaan muutu. Se tulee ilmi yhä uudelleen. Hänelle arvokkaita ja rakkaita ovat ne, jotka ihmisten silmissä ovat vähäarvoisia ja hyljeksittyjä. Hän kutsuu palvelukseensa heikot ja vähäiset. Hän ruokkii nälkäiset, lohduttaa surevia, tekee oikeutta sorretuille. Hän antaa toivon toivottomille, uuden mahdollisuuden väärin tehneille ja itseensä pettyneille. Hän kutsuu osattomat jakamaan elämän kanssaan. Hän antaa kuolleille elämän.

Jumalan laupeus tuli todeksi jälleen siinä, että hän valitsi ainutkertaiseen tehtävään köyhän galilealaisen Marian. Sitäkin enemmän Jumalan laupeus tuli todeksi Marian pojan, Jeesuksen opetuksissa, elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Elisabet kutsui Mariaa autuaaksi, tosionnelliseksi, Jumalan laupeuden tähden. Samasta syystä Jeesus kutsuu vuorisaarnassaan autuaaksi kaikkia, jotka kaipaavat osaansa, oikeuttaan, rauhaa ja lohdutusta. Hän on tullut heitä varten.

Kun lohdutuksen Jumala kutsui laupeudessaan palvelijakseen Marian, tämä vastasi: Tapahtukoon minulle, niin kuin sanot. Sinua ja minuakin hän kutsuu laupeudessaan palvelijakseen, lohduksi toisillemme. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot! Sitä saamme näillä juhlilla opetella.

Hyvää Marian vierailupäivää! Antoisia herättäjäjuhlia sinulle! Olkoon kanssasi Lohdutuksen Jumala!