Raili Turtola

Lataa puhe pdf-muodossa tästä.

Tervehdin teitä aamuseuroihin kokoontuneita Herättäjä-Yhdistyksen vuonna 1973 julkaiseman ja Anna-Maija Raittilan suomentaman unkarilaisen Erzsébet Túrmezein kirjan nimirunolla:

Hyvää huomenta, armo.
Eilisen taakka oli eilinen.
Huomisen varjo vasta huomisen.
Ja joka aamu uudestaan
ikuista matkakumppania tervehtiä saan:
Hyvää huomenta, Herrani Jeesus!
Hyvää huomenta Ilo!
Hyvää huomenta Rauha!
Hyvää huomenta Armo!    

Lapsuuteni hengellisessä kodissa Tampereen Luther-talolla samaa asiaa sanoitti legendaarinen kolportööri Kalle Jokinen aloittamalla aina puheensa: ”Olet kastettu, olet pelastettu.” Kasteen armo tuli minulle uudella tavalla tärkeäksi saadessani papiksi 55-vuotiaana tultuani kastaa satoja lapsia ja sanoa nuo tärkeät sanat: Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi merkiksi sitä, että Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja nimeltäsi kutsunut omakseen.

Ystävämme ja hengellinen isäni, peruskörtti Juhani Kalmanlehto eli Jussi K, sanoitti saman asian omalla tyylillään kirjoittaessaan vieraskirjaamme aavan meren tällä puolen sijaitsevassa kodissamme vieraillessaan: ”On vain yksi kristillinen uimatapa — kelluminen armon meressä.” Nämä sanat tulivat todeksi meille, puolisolleni ja minulle, saadessani olla Jussi K:n kuolinvuoteen äärellä tamperelaisessa saattohoitokodissa hänen lähimpiensä kanssa ja laulaa Vilhelmi Malmivaaran 1893 sekä Jaakko Haavion 1962 Siionin virsistä muokkaamaa ja virsikirjaamme vuonna 1963 otettua virttä 560 Maat, metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä. Jussille tärkeä ja rakas oli nimenomaan virren kolmas säkeistö: ”Nyt ihmettelen tässä, näin, Herra, elämässä lastasi talutat: suot armolahjojasi ja hoidat sanallasi ja joka päivä armahdat.”

Sain olla myös dementoituneen äitini vuoteen äärellä vain muutamia tunteja ennen hänen elämänrajansa ylittymistä. Hän tunsi minut, vaikka ei enää muistanut nimeäni, mutta siunatessani häntä äitini alkoi ääneen ulkomuistista lukea lapsuudessansa oppimillaan sanoilla nyt jo virsikirjaammekin tullutta Siionin kanteleen laulua Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa. Kaikki muu oli häneltä jo kadonnut, mutta tärkein oli tallella hänen kelluessaan armon meressä Aamun päivän aivan viime minuuteilla ennen siirtymistään Valon päivän ensi hetkillä kotiin, jossa Johanneksen evankeliumin sanoin on monta huonetta, paikka meille jokaiselle.

Näiden Nilsiän herättäjäjuhlien tunnus Uudistat armollasi saa minut muistelemaan viime vuonna uudestaan lukemaani Aukusti Oravalan kirjaa Erämaan profeetta, jossa kuvataan Paavo Ruotsalaisen elämää, hänen ystäviensä kanssa jalan kulkemiaan saarnamatkoja ja rajankäyntiä renqvistiläisyyteen. Herännäisyydessä käytiin liikkeen syntyvaiheissa rajanvetoa myös Hedbergiin, evankelisen liikkeen perustajaan. Heränneitten pelkona oli aivouskon eli oman syntisyytensä tuntemisen ja sisäisen kilvoittelun puuttuminen; armon halpana pitäminen.

Uskonpuhdistajamme Martti Luther sanoi lohdullisesti: ”Siellä missä synti on suureksi tullut, on armo tullut vieläkin suuremmaksi.” Tämän koki myös se toinen ristin ryöväreistä, hän, joka ei yhtynyt kansan pilkkahuutoihin vaan viime tuskissansa pyysi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi hänen jo kuolintuskaiseen huutoonsa: ”Totisesti tänä päivänä olet oleva minun kanssani paratiisissa.”

Tänä sunnuntaiaamuna täällä Nilsiän herättäjäjuhlien aamuseuroissa ristin ryövärin osakseen saama armo on tarjolla meille jokaiselle. Saamme tässä aamuhetkessä yhdessä veisaten pyytää Jeesusta sekä muistamaan meitä että uudistamaan meidät armollaan. Saamme myös kiittää heistä, jotka ovat hengellisinä äiteinä, isinä ja kanssakulkijoina kulkeneet yhdessä kanssamme.
    
Erzsébet Túrmezein runon sanoin:

SINÄ HEITÄ ANNAT

Kuivalle kukalle raikas vesi —
sisar tai veli, jonka saan sinulta
iloihini ja huoliini, Jumala.
Heistä aavistan hellyytesi.

Sinua kiitän, sinä heitä annat
rukoilijoiksi, kun masennun,
valoa tuomaan, kun hairahdun,
käsiksi, joilla nostat ja kannat.

Sinua kiitän, yksin en jää.
Sisarussydänten ihmeellinen
sateenkaari kimmeltää.

Sitä pitkin kulkee enkeleitä
lohduttaen ja rohkaisten.
Herrani, kiitos, kun annat heitä.

Lohdutuksen ja rohkaisun enkeleiksi meistäkin jokaista tänä sunnuntaiaamuna täällä Ukko-Paavon jalanjäljissä Nilsiässä kutsutaan! Rakkaan kirkkommekin tulevaisuus lepää niiden enkeleiden varassa, jotka uskaltavat kulkea uskonnollisten, rodullisten ja poliittisten rajojen yli!