Raija Ojell

Lataa puhe pdf-muodossa.

Osallistuin herättäjäjuhlille ensimmäistä kertaa vuonna 1966, jolloin juhlat olivat myös täällä Nivalassa. Olin tuolloin n. 4 kk ikäinen. Juhlakenttä oli aivan kotimme vieressä, joten sen kummempaa matkaa ei juhlille tarvinnut tehdä.

Myöhemmin olemme matkustaneet joskus pitkiäkin matkoja päästäksemme juhlille eri puolille Suomea — ensin äitini kanssa ja sitten omalla perheellä. Mieheni tuli juhlille minun myötävaikutuksellani ja jo vuosia olemme käyneet juhlilla yhdessä. Myös hän on löytänyt herännäisyyden omaksi hengelliseksi kodikseen — tai ainakin yhdeksi niistä.

Täällä juhlilla meitä on paljon ja jokaisella on oma tarinansa kerrottavana siitä, miten on tullut lähteneeksi ja saapunut juhlille. Onko juhlilla käyminen kodin perintöä, niin kuin minulla, ystävän tai perheenjäsenen kautta tullut tapa vai hetken mielijohde ja halu kokea jotain uutta. Se, miten ja miksi olet tullut juhlille ja olet täällä tänään, ei ole tärkeää. Tärkeää on, että olet — että olemme täällä yhdessä, avoimen taivaan ja avoimen armon alla. Armossa avarassa ei kysellä syitä eikä motiiveja. Jumalan armo on tarjolla jokaiselle.

Nuorena pappina kaksikymmentä vuotta sitten koin vahvasti omaksi tehtäväkseni osoittaa ihmisille, että myös tämän päivän maailmassa voi olla kristitty. Vuodet ovat vierineet, maailma ja oma työnikin muuttunut. Kuitenkin tuo sama halu on olemassa edelleen ja tärkeä osa myös työtäni kirkon kasvatuksen parissa. Tuntuu, että tänään se on yhä tärkeämpää. Mitä on olla kristitty nykypäivänä, jolloin perinteiset tavat ja usko nähdään usein rajoittavana, ei niinkään elämää rikastuttavana asiana?

Nivalassa kasvaneena lakeuksien avara maisema on oma sielunmaisemani ja minulle rakas: avaruutta riittää ja pellon laidalla seisoessa voi nähdä kauas. Latomaisemat ja laakeat näkymät ovat minulle henkilökohtaisesti myös kuva Jumalan loppumattomasta rakkaudesta ja armosta. Vuosien mittaan olen tutustunut ja tottunut myös kumpuileviin maisemiin, mutkitteleviin teihin ja jyrkkiin vaaroihin.

Eri maisemat kuvaavat tietyllä tavalla myös omaa matkaani kristittynä. Lapsena usko oli minulle luontevaa — minulla ei ollut tarvetta kyseenalaistaa Jumalan olemassaoloa tai uskonkappaleita. En koe, että tuota tarvetta olisi minulla ollut myöhemminkään, mutta elämän vaiheet ja kokemukset ovat osoittaneet, etteivät asiat ole välttämättä niin selkeitä tai helppoja. Maisema ei ole aina avara — joskus tie on mutkainen eikä tietä välillä edes näy. Myös usko voi kadota horisontista.

Minun maisemani tai tieni kristittynä ei ole ainoa oikea. Jollekin toiselle mäkinen ja muuttuva maisema voi olla juuri osoitus Jumalan rakkaudesta ja armosta. Kaikille usko ei näyttäydy samanlaisena — eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on yhteinen ja jaettu luottamus siihen, että Jumala kulkee mukana elämän kaikissa vaiheissa ja maisemissa. Herättäjäjuhlat ovat yksi tämän jakamisen paikka ja tapa.

Jeesus kertoi vertauksen viinitarhasta, jonne työmiehet saapuivat töihin eri aikoina. Jotkut tulivat heti aamulla, toiset vasta viimeisen tunnin aikana. Sillä, milloin työmies saapui tarhaan, ei ollut väliä, kun tuli palkanmaksun aika. Jokainen sai saman verran.

Minulle tämä vertaus kertoo Jumalan armosta myös tänään. Sillä, missä vaiheessa olet tullut osaksi Jumalan perhettä tai sen liepeille, ja miten vahva tai heikko uskosi on, ei ole merkitystä. Oletko ollut juhlilla joka vuosi syntymästäsi saakka ja kasvanut uskoon, oletko löytänyt uskon ja hengellisen kotisi vasta aikuisena, vai oletko sitä vasta etsimässä ja kyselemässä — meille kaikille Jumala sanoo: olet juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Armo on erään määritelmän mukaan lyhennys sanoista ”ansioton rakkaus minun osakseni”. Ansioton tarkoittaa sitä, ettei kyseistä asiaa voi saada jotakin tekemällä, sitä ei voi ansaita niin kuin palkkaa tai palkkiota. Armo on rakkautta, joka annetaan ilmaiseksi ja lahjaksi. Minut hyväksytään ja minua rakastetaan ilman omia ansioita tai tekoja.

Meitä Jumalan perheen jäseniä kutsutaan samaan: toivottamaan jokainen tervetulleeksi osalliseksi samasta armosta. Ketään ei saa käännyttää pois tai asettaa tarkkoja ehtoja osallistumiselle tai uskolle. Jumalan edessä olemme kaikki samalla viivalla ja saman armon varassa. Niin täällä juhlilla kuin koko elämässä.

Herättäjäjuhlat Nivalassa soittavat sydämessäni myös surun säveliä. Äitini kanssa kuljimme yhdessä monet juhlat. Hän odotti juhlia aina kovasti — siellä tavattiin myös sukulaisia ja ystäviä. Näillä juhlilla äiti ei enää ole mukana, hän pääsi taivaan kotiin kaksi vuotta sitten. Äiti ei pelännyt kuolemaa, vaan uskoi, että kun hänen aikansa koittaa, Jeesus on taivaan portilla vastassa avosylin ja sanoo: Tervetuloa!

Tuo ajatus liittyy vahvasti näiden juhlien teemaan: armossaan Jumala avaa sylinsä meille jokaiselle ja sanoo: tervetuloa! Jo tänään täällä Nivalassa ja sitten kerran elämämme viimeisenä päivänä. Tämän armon varaan saamme jäädä.

Juhlakansa vastasi Siionin virrellä 169.