Veisuu vahvistaa

Herättäjäjuhlien veisuut, ensimmäinen juhlakentän varsinaisen juhlaviikonlopun tapahtuma, soi intoa yhteisiin tuttuihin virsiin.

Soi yhteenkuuluvuutta körttiperheeseen, soi  kantovoimaa, soi juurtumista juuriin ja soi paljon  muuta. Melkein koko elämää.

Kuusivuotias  Touko Tavi ja häntä kaksi  vuotta vanhempi veljensä Luuka Tavi ovat vakituisia herättäjäjuhlavieraita. Pojat tulivat kotoaan Enosta jo keskiviikkona tätinsä, Merja Aholan luo Kuortaneelle.

”Äiti tulee juhlille jälkijunassa, isä jäi kotiin hoitamaan vauvaa”. Näin pojat kertovat.

Heidän äitinsä sisar Merja Ahola on imenyt herännäisyyden kotoaan. Veisuissa sisarensa lapsien kanssa viihtynyt  Ahola arvioi Siionin virsien olevan kuin pieniä rukouksia. Ne antavat voimaa.

 ” Mua siipeis suojaan kätke”, on Merja Aholan suosikkivirsistä yksi.

”Tuntuu hyvältä seurata, kuinka Luuka ja Touko ovat täällä kuin kotonaan”. Näin täti arvioi.

Tampereelta Lapualle saapunut  Raini Jouttijärvi rakastui Siionin virsiin nelisenkymmentä vuotta sitten.

Herättäjuhlien veisuista tekee  hänen arvionsa mukaan joka vuosi uusia löytöjä. Niin nytkin.

Näiden juhlien veisuissa SV 257 ja 253 olivat vuosikymmenien veisaajalle uudet ja ravitsevat tuttavuudet.

”Kuulkaamme virsi kajahtaa jo korkealta sieltä”. Tuntui, että juuri Lapuallahan siihen pitikin tutustua. Entäs jälkimmäinen virsi: ”Kuin matkamies nyt vaellan, käyn kohden kotiani”.

Raini Jouttijärvi opettelee kotonaan kerrostalossa Siionin virsiä sävelkulkua pianolla tapaillen. ”Silloin kun naapurit ovat poissa kotosalta”.

Hän sanoo olevansa niin innoissaan Siionista, että välillä kirkossa virsikirjankin virret tahtovat lipsahtaa körtiksi.

Syöpädiagnoosin jokunen vuosi sitten saanut Raini Jouttijärvi on voimaantunut herättäjäjuhlien tunnusvirrestä siksi, että kuuli seuroissa sanoittajan sairastavan kuten hän itsekin.

Paula Takala