Pieniä ja vähän isompiakin
Areenan laitamille on koottu jos jotakin lapsille sopivaa puuhaa. Liukumäkeä oli ihan pakko testata!
Julkaistu 9.7.2016
Viisivuotias Uula Ryytty istuu Areena-Hallissa kummitätinsä Sisko Haatajan sylissä.
Esiintymislavalla lapset laulavat Mari Torri-Tuomisen johtamana kesäiseen Suomeen sopivaa laulua ”Minun ystäväni on kuin villasukka.” Tosin juuri nyt ei villasukkia tarvita. Aurinko paistaa täydeltä terältä.
”Tykkäätkö olla täällä, Uula?”
”Emmä tiedä.”
Uulaa ehkä vähän ujostuttaa. Hän arvelee olevansa paikalla siksi että aikuiset halusivat.
” Äiti viittoo.”
Ilmenee, että äiti Laura Ryytty toimii viittomakielen tulkkina.
”Osaatko sinä viittoa?”
”Osaan vähän.”
Uula jää taputtamaan käsiään kummitäti Sisko Haatajan kanssa. Hän vaikuttaa oikein tyytyväiseltä.
Isoveli Niila kiemurtelee tuolissaan toisaalla, äidin vieressä.
”En mä nyt niin tykkää.”
Mutta hän onkin jo iso poika, kahdeksanvuotias. Lavalla laulavat lapset ovat varmaan ainakin puolta nuorempia.
* * *
”Ne ovat kukkia, eivät miekkoja!”
Leikkimökkikirkon läheisyydestä kuuluu aikuisen ohje pienille tytöille, jotka heiluvat isojen paperikukkien kanssa.
Kaksivuotias Saima Tuomisalo on päässyt leikkimökkikirkkoon.
Elvi Tuusvuori, kaksi ja puoli vuotta, ja raitapaitainen Hanna Harjunpää, kaksi vuotta, ovat keskittyneet leikkeihinsä: kiva leikkiä yhdessä vaikka omia leikkejään kumpikinkin.
Hannan isä paljastaa, että Hanna on juhlilla ”vasta toista kertaa”. Mökin vihreä sammakko olisi halunnut lähteä Hannan mukaan, mutta taitava isä muutti sen hetkessä lentosammakoksi, joka hujahti ilmateitse takaisin mökkiin.
Teksti Aila Alarotu
Kuvat Pertti Meriläinen
Julkaistu 9.7.2016
Saima Tuomisalo on päässyt leikkimökkikirkkoon, jonka luona pienet tytöt heiluvat isojen paperikukkien kanssa.
Esiintymislavalla lapset laulavat Mari Torri-Tuomisen johtamana kesäiseen Suomeen sopivaa laulua ”Minun ystäväni on kuin villasukka.”