Simo Peura

Puhe pdf-muodossa.

Lauantai 3.7.2021
päiväseurat klo 13.00
Simo Peura

Levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus

Juhliemme aihe ”siipeis suojaan” on lainattu Siionin virrestä 227. Sanat tuovat mieleen ensimmäisenä Jumalan enkelit. On lohdullista, että enkeli suojelee ja lohduttaa maan korvessa kulkevaa.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse enkeleistä. Virressä puhutaan näet yksinomaan Kristuksesta. Lina Sandell sanoitti virren ruotsiksi muodossa, jota käytetään yhä vieläkin: ”Bred dina vida vingar, o Jesus, över mig” / ”Levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus.”

Virressä turvaudutaan Jeesukseen ja hänen siipiensä suojaan. Kielikuva on erikoinen. Millainen voisi olla siivillä varustettu Jeesus? — Mieleeni nousee kolme kuvaa Jumalan siipien antamasta suojasta. Yksi niistä on Raamatusta, toinen hiippakuntani kirkosta, kolmas jalkapallokentältä. Aloitetaan viimeksi mainitusta.

-----

Alkukesän sykähdyttävä hetki oli tanskalaisen jalkapalloilijan Christian Eriksenin sairaskohtaus. Hoitotoimien ajaksi Tanskan pelaajat asettuivat toverinsa ympärille, muodostivat muurin ja estivät kameroilta näkymän. Näköesteeksi tuotiin myös peitteitä ja lopulta isokokoinen Suomen lippu. Sinivalkoinen risti kätki miehen ihmisten katseilta. Hän oli hyvää tahtovien lähimmäisten ja Kristuksen ristin suojaama.

Tapahtumat viheriöllä paljastavat ihmiselämän haavoittuvuuden ja haurauden. Tällaisia me ihmiset tosiasiallisesti olemme: särkyviä, voimiemme päivinäkin heikkoja, elämän kovuutta huonosti kestäviä ja tämän lisäksi itsekkyyden vaivaamia.

Näistä syistä me tarvitsemme turvaksemme Kristuksen. Hän voi muodostaa ympärillemme turvamuurin. Kun tämän huomaamme, pelko ja huoli muuttuvat huomaamatta rukoukseksi. Siihen mekin voimme liittyä ja sanoa: ”levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus” ja kätke minut ”sinun ristisi suojaan”.

----- 

Toinen kuva on Lakeuden Rististä. Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemassa kirkossa on monta vaikuttavaa yksityiskohtaa. Kun seuraavan kerran käyt Seinäjoella, pysähdy tarkastelemaan kirkon saarnatuolia. Sen taustalla on iso siiveke. Toiset näkevät siinä enkelin siiven, toiset Jumalan kämmenen sormineen. Varmaa on, että siivekkeen yläosa avautuu kohti taivasta, ja alaosan kärki osoittaa saarnaajaan. Tämän tulee ammentaa ylhäältä ja jakaa armon rikkautta alas kuulijoille. Pyrkimys on, että nämä kaksi, ihmisen tarve ja Jumalan antama apu, kohtaavat.

Tänä aikana kirkossa kuuluu vahvasti hyvän ja moraalisen elämän vaatimus. Hyvän tekeminen ja lähimmäisen sijaan asettuminen toki kuuluvat kristityn eetokseen. Antaessaan lain taulut ja rakkauden kaksoiskäskyn tehtäväksemme Herra Jumala oli tosissaan.

Tätä rakkauden saarnaa tulee kuitenkin aina edeltää uskon saarnan. Se kertoo, mitä Jumala on tehnyt ja tekee hyväksemme. Kuulijat on vietävä ensin Kristuksen ristin ja hänen siipiensä suojaan. Muutoin hyvän elämän vaatimus muuttuu ankaraksi laiksi. Se vain käskee ja pakottaa mutta ei anna eikä lahjoita mitään. Sen vuoksi ensin ”Levitä ylleni avarat siipesi, oi Jeesus.”

-----

Viimeinen kuva on Raamatusta. Se on kuva emolinnusta, joka kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Jeesus käyttää tätä kielikuvaa puhuessaan Jerusalemin paatuneisuudesta. Jumala haluaisi sulkea kaupungin suojelukseensa. Pyhä kaupunki ei kuitenkaan ota Kristusta vastaan. Asukkaat eivät hakeudu Kristuksen siipien suojaan. Silloin Jumalan viha pääsee valloilleen. (Matt. 23:37)

Luterilaisessa perinteessä esimerkkiä emosta poikasineen käytetään kuvaamaan sitä, kuinka voi pelastua. Ihmisen huolena ei ole vain elämän haavoittuvuus. Sen lisäksi ihmistä uhkaavat oma itsekkyys, lain syytökset, Jumalan viha ja lopulta kuolema. Synti on itsekkyyttä, koska se saa unohtamaan lähimmäisen ja Jumalan. Rakkauden vaatimus on puolestaan ylivoimainen täytettäväksi; se ajaa epätoivoon. Jumala vihaa syntiä, vaikka toista toivomme. Kuolema on tunnetusti vihollisista viimeinen.

Tämä näkymä on lohduton. 

Kaikkien uhkien keskellä emo kuitenkin kokoaa poikaset suojiinsa. Se tarkoittaa, että Kristus peittää meidät Jumalan vihalta. Hän hoitaa haavamme ja parantaa. Hänen siipiensä suojassa vartumme ja kasvamme kristittyinä. Hän rohkaisee meitä rakastamaan Jumalaa ja tekemään hyvää lähimmäiselle vapain mielin. Kristuksen hyvyydellä ei ole rajaa. Emon tavoin hän tarvittaessa uhraa itsensä, jotta poikaset säästyvät. Se on armoa.

-----

Uskaltaisitko ajatella, että Kristuksen kädet ja risti ovat Jumalan sinua suojaavat siivet. Olisi suurenmoista päästä noiden käsien ja tuon ristin suojaan. Sen vuoksi pyydämme: ”Levitä avarat siipesi ylleni, oi Kristus.” Amen.

Vastausvirtenä Siionin virsi 227.