”Olen toivovainen”

   ”Joku lapsista kysyi eräältä körttimummolta: ’Oletko sinä uskovainen?’ Mummo oli hetken hiljaa ja sanoi sitten: ’En minä ole uskovainen, pikemminkin toivovainen.’” Tällä kuvauksella kuvasi Kiuruvetinen tanssija ja maatilan emäntä Pauliina Nuutinen seurapuheessaan körttiläisen sielunelämän syvimpiä tuntoja.

   iltaseuroista muodostui toivovaisten seurat. Puheissa kaikui toivo paremmasta. Helsinkiläinen elokuvaohjaaja Timo Korhonen puhui naapuristaan Mohammedista, jota miljoonien muiden pakolaisten tavoin ajaa liikkeelle hätä ja toivo paremmasta. Toivon puolelle kallistui myös näyttelijä Taisto Reimaluoto. Hän kertoi, kuinka isän usko työväenaatteeseen romahti ja kuinka äidin usko Jeesukseen oli vahva. Kysymykseen omasta uskosta Reimaluoto totesi: ”En osaa vastata. Olisi houkuttelevaa sanoa, että uskon. Mutta sanon, että kun aika tulee, otan vastaan mitä annetaan ja olen kiitollinen tästä elämästä ja siitä, että olen uskaltanut elää tätä elämää, en tulevaa.”

   Seuroissa puhuivat myös maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti ja luokanopettajaopiskelija Kaisa Manninen Oulusta sekä suomussalmelainen lääninrovasti Risto Kormilainen, joka puhui huumorista, murheiden laaksossa vaeltaville annetusta Jumalan lahjasta. ”Jos huumori ei pidennäkään ikää, niin ainakin siedettävämmäksi se elämän tekee. Jumalan lahjat ovat niin moninaiset” totesi Kormilainen seurojen päätteeksi.