I Johdanto
1. Alkuvirsi 541
| |
|
|
1.
Yö synkkä on jo hälvennyt,
taas valo varjot voittaa.
Suo, Herra, että meille nyt
myös uusi armo koittaa,
myös uusi armo koittaa.
2.
Oi Kristus, valo ainoa,
näin sydämeemme loista!
Kun päivä koittaa ulkona,
yö sisältäkin poista,
yö sisältäkin poista.
3.
Pois synnin sumu hälvennä
ja murhe rinnastamme.
Taas uuden ilon säteillä
valaise sieluamme,
valaise sieluamme.
|
4.
Maailman olet valkeus,
pois torju turmiomme.
Tuo kuolemaankin lohdutus,
oi Jeesus, aurinkomme,
oi Jeesus, aurinkomme.
5.
Jos kuinka käykin, tiedämme:
tien päässä taivas hohtaa.
Öin päivin, Kristus, tietämme
suo Pyhän Hengen johtaa,
suo Pyhän Hengen johtaa.
|
|
Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. Anna-Maija Raittila 1984.
|
2. Alkusiunaus
Siunaus
L: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
S: Aamen, aamen, aamen.
Vuorotervehdys
L: Herra olkoon teidän kanssanne.
S: Niin myös sinun henkesi kanssa.
3. Johdantosanat
4. Yhteinen rippi
Synnintunnustus: virsi 288
|
1.
Silmäisi eteen, Jeesus,
tuon sydämeni syyllisen
ja paljastan sen kurjuuden
silmäisi eteen, Jeesus.
2.
Silmäisi eteen, Jeesus,
nyt syntieni taakan tuon
ja ikävöivän katseen luon
silmiisi helliin, Jeesus.
|
3.
Silmäisi nähden, Jeesus,
tein syntiä ja rikoin lain.
Nyt tuomariini katson vain,
silmiisi helliin, Jeesus.
4.
Silmiisi katson, Jeesus.
Jos tuomionkin kuulisin,
niin katson hyljättynäkin
silmiisi helliin, Jeesus.
|
|
Lars Stenbäck 1839. Suom. Sionin Kannel 1881, Jaakko Haavio 1971. Virsikirjaan 1986.
|
Synninpäästö
S: Aamen, aamen, aamen.
5. Päivän psalmi
Kuoro: Apostolien päivän psalmi 145.
6. Herra armahda
S: Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
7. Kunnia ja kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle
L: Kunnia Jumalalle korkeuksissa.
S: Maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Virsi 475: 1,4
1.
Kaikkien silmät tarkkaavat
sinua, Jumalamme.
Kätesi leivän antavat
ja hoivan puutteissamme.
Näin kaikki, joissa henki on,
sinulta saavat ravinnon.
Sinulle kiitos olkoon!
4.
Ylistys olkoon Isälle,
kun armonpäivä loistaa,
ja olkoon kiitos Pojalle,
hän meistä synnit poistaa.
Pyhälle riemun Hengelle,
uskomme uudistajalle,
ylistys, kiitos olkoon!
Säk. 1–2, 4 Nicolaus Boye 1541. Ruots. ja säk. 3 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Anna-Maija Raittila 1984.
8. Päivän rukous
II Sana
9. Ensimmäinen lukukappale, Jes. 66: 18-19.
10. Vastausmusiikki
11. Toinen lukukappale, 2. Tim. 3: 14-17.
12. Päivän virsi 420: 1-6 vuorovirtenä, kuoro säkeistöt 1,3,5 ja
seurakunta säkeistöt 2,4,6
2.
Näin käski Kristus omiaan:
"Te menkää kaikkeen maailmaan
ja kaikkialla saarnatkaa
ristin ja armon sanomaa.
4.
Ken usko ei, vaan pettäviin
vain luottaa epäjumaliin,
se torjuu Herran Kristuksen
ja tuomion saa ikuisen."
6.
Ja missä saarna kajahtaa
ja Hengen tuuli puhaltaa,
hän kylmät mielet pehmittää,
ne iloisiksi lämmittää.
Mikael Agricolan latinankielinen käsikirjoitus 1556 1100-luvun hymnin Exultet coelum laudibus pohjalta. Suom. Anna-Maija Raittila ja Taisto Nieminen 1984. Virsikirjaan 1986.
13. Evankeliumi, Mark. 3: 13-19.
14. Saarna
15. Uskontunnustus
16. Yhteinen esirukous
III Ehtoollinen
17. Uhrivirsi 359
|
1.
Vaivaisten turva ainoa,
taas kutsut syntisiä,
luoksesi pyydät kaikkia
työn alla nääntyviä.
Sä särjettyjä virvoitat
ja raskautettuja,
leposi heille lahjoitat
ja autat vaivattuja.
2.
Voimaton olen, kylmennyt,
unohdan usein sinut.
Voi, jospa sanallasi nyt
ruokkisit, Herra, minut.
Puhtaaksi pese synnistä,
suo valo sokealle,
itseesi minut yhdistä,
etten jää synnin alle.
3.
Minua kutsu, houkuta
ja etsi, nosta, kanna,
etsimään minut taivuta,
tie luokses löytää anna.
Näin ahdistakoon hätäni
turviisi, Vapahtaja,
ja olkoon sydämessäni
sinulle aina maja.
|
4.
Käyn eteen armoistuimen
murheella, alla vaivan,
luoksesi tulla rohkenen
näin syntisenä aivan.
Mun raadollinen sieluni
on sairas kuoloon asti.
Mun suuret, syvät haavani
sä sido laupiaasti.
5.
Virvoitus suurin, Herrani,
on armopöydässäsi.
Pois huuhdo kaikki syntini
pyhällä verelläsi.
Suo, että pysyn uskossa
ja hengen köyhyydessä,
synnistä anna luopua,
pysyä nöyryydessä.
6.
Mieleeni aina johdata:
vain tuhkaa olen minä
ja täynnä uskottomuutta,
vaan uskollinen sinä.
Eteesi, pyhin Herrani,
saan tällaisena tulla.
Kun sinä olet aarteeni,
on rauha vaivatulla.
|
Anders Odhelius 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.
18. Ehtoollisrukous
Vuorolaulu
L: Herra olkoon teidän kanssanne.
S: Niin myös sinun henkesi kanssa.
L: Ylentäkää sydämenne.
S: Ylennämme sen Herran puoleen.
L: Kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme.
S: Niin on oikein ja arvollista.
Prefaatio
Pyhä
S: Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Taivas ja maa on täynnä Sinun kirkkauttasi. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa!
Rukous ja asetussanat
S: Me julistamme hänen kuolemaansa. Me todistamme hänen ylösnousemustaan. Me odotamme hänen tulemistaan kunniassa.
- Rukousjakso
S: Aamen, aamen, aamen.
19. Isä meidän
20. Herran rauha
L: Herran rauha olkoon teidän kanssanne.
S: Niin myös sinun henkesi kanssa.
21. Jumalan Karitsa
S: Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha.
22. Ehtoollisen vietto
Virret: 222, 178, 478, 226, 465
Virsi 222 vuorovirtenä, kuoro: 1,3,5,7 ja seurakunta: 2,4,6,8,9
Kirkon musiikkijuhlien 2012 ohjelmistosta sov. Juhani Haapasalo
|
2.
Vapahtajaa muistaaksemme
saamme jälleen ruoaksemme
Herran ruumiin leivässä,
verensä kalliin viinissä.
4.
Kukin tänne käydessänsä
koetelkoon itseänsä.
Itsevarman mahdoton
turvata Herran armoon on.
|
6.
Sille kuuluu lupaukset,
armahduksen vakuutukset,
joka nöyrtyy turvaamaan
Jeesuksen ristinkuolemaan.
8.
Astun ääreen armopöydän,
tässä kiitän, armon löydän.
Herra, anna riemulla
lahjaasi suurta nauttia.
9.
Herra, joka itselläsi
ruokit tässä ystäväsi,
sinulle nyt kunnia
kaikilta sukupolvilta!
|
|
Mahd. Johannes von Jenstein n. 1400. Saks. Martti Luther 1524, ruots. Olavus Petri 1530. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. Alfred Brynolf Roos 1867, komitea 1984.
|
Virsi 178
|
1.
Myös isämme uskoivat ennen
ja kylvivät, leikkasivat.
Me saarnaamme aikojen mennen
kuin isämme saarnasivat:
"On täyttynyt aika, sen soi Jumala,
on lähellä Kristuksen valtakunta.
Siis kääntykää, nöyrtykää parannukseen
ja suostukaa armahdukseen."
2.
Kun Herramme tietänsä kulki,
niin tultansa tartutti hän.
Hän tuo vielä toivonsa julki:
"Sen tahtoisin taas syttyvän."
Hän Henkensä meillekin lahjoittaen
myös tehtävän antoi niin vastuullisen:
"Nyt menkää ja kaikille julistakaa
jo sanaani pelastavaa."
3.
Hän, Kristus, on toivo myös maamme,
siis häntä me rukoilemme.
Ja Herralta taas kevään saamme,
hän kasvun suo kylvöllemme.
Nyt Jeesuksen nimessä korkeassa
me saarnaamme anteeksiantamusta.
Kun syntinen armon näin turvaksi saa,
hän kiittää vain armahtajaa.
4.
On kasteessa siunaus pyhä,
kun Herramme lahjoittaa sen.
Hän kansansa turvaksi yhä
tuo armonsa rikkauden.
Ja ehtoollisella hän suo omilleen
taas voimaa ja lohtua kilvoitukseen.
Hän eksyneen etsii ja tallelle tuo
ja sanallaan uudeksi luo.
5.
Nyt uskossa autuuden rantaa
jo täältä me katselemme.
Jo virtemme kiitosta kantaa,
me toivossa riemuitsemme.
Vaan kerran kun pääsemme Karitsan luo,
soi laulumme uusi kuin pauhaava vuo.
Se iäistä kiitosta Herralle soi,
hän armahti, taivaaseen toi.
|
|
Göran Widmark 1945. Suom. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986.
|
Virsi 478 vuorovirtenä, seurakunta: 1,3,5 ja kuoro: 2,4
Sov. Hannu-Pekka Heikkilä
|
1.
Jos, Jeesus, Herrani,
et pysy luonani,
niin minne silloin käännyn,
kun ahdistukseen näännyn,
kun synnin taakka painaa
ja lähdön pelko vaivaa.
3.
Vaan sinä, Herrani,
tuot täyden turvasi.
Ei mitään silloin puutu,
et sinä, Herra, muutu.
Saan tuskiin huojennusta
ja pelkoon lohdutusta.
|
5.
Siis käännä puoleeni
nyt rakkaat kasvosi.
Minua älä heitä,
vaan armollasi peitä.
Oi Jeesus, rauhan annat
ja taivaan iloon kannat.
|
|
Zachris Topelius 1869. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984.
|
Virsi 226
|
1.
On autuas, ken Jeesusta
sydämestänsä rakastaa,
ja ilo suurin sielujen
on läsnäolo Jeesuksen.
2.
Hänestä kaunein laulu soi,
ei suloisempaa kuulla voi,
ei ajatella kalliimpaa
kuin häntä, armon antajaa.
3.
Hän nöyrille on armias,
ahdistetuille laupias,
verellään heidät puhdistaa
ja Hengellänsä uudistaa.
4.
Hän ainoa on iloni,
vaivoissa virvoitukseni.
Hän tuopi turvan tuskissa,
elämän antaa kuollessa.
5.
Ei ihminen voi ymmärtää,
sen usko yksin käsittää,
mitenkä sydän Jeesuksen
on syntisille armoinen.
6.
Jeesuksen ristin juurella
siis aina tahdon valvoa.
Levätä siinä sielu saa
ja sydän rauhan saavuttaa.
7.
Jo noustessani aamulla
kiiruhdan, etsin Jeesusta,
ehtoolla maata pannessa
taas nukun hänen helmaansa.
8.
Oi kuningasten kuningas,
on ääretön sun kunnias.
Kuitenkin olet armoinen
ja muistat köyhän syntisen.
|
9.
Siis asu, Jeesus, minussa,
suo, että pysyn sinussa.
Kun murhe painaa, ahdistaa,
voit sinä yksin lohduttaa.
10.
Vain kuolemasi, haavasi
kertovat meille kylliksi
Jumalan rakkaudesta,
lunastustyöstä kalliista.
11.
Taivaasta astuit maailmaan
itsesi, Jeesus, uhraamaan.
Ristillä meistä taistelit
ja rauhan meille ansaitsit.
12.
Rakkautesi muistoksi
ja uskon vahvistukseksi
ehtoollispöydän valmistit,
itsesi siinä lahjoitit.
13.
Suot veresi ja ruumiisi,
yhdistät meidät kanssasi.
Näin saamme Herran kuolemaa
yhdessä täällä julistaa.
14.
Ken tässä ehtoollisessa
sinua etsii uskossa,
saa siunauksen kalleimman
ja virvoituksen runsaimman.
15.
Minua itse vahvista
ja synneistäni vieroita.
Suo sydämeni aueta
sinulle, Jeesus, uskossa.
16.
Ylistysvirttä veisaten
ja armostasi riemuiten
näin saamme täällä aavistaa
jo taivaan juhlaa ihanaa.
|
|
Latinalainen Jesu dulcis memoria 1100-luvulta. Ruots. Haqvin Spegel 1686. Suom. Turun Wiikko-Sanomat 1822, uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, Carl Gustaf von Essen 1867. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.
|
Virsi 465
|
1.
Lahjoita, Herra, perheisiimme
nyt pelkojemme keskelle
armo ja rauha sydämiimme,
pois pyyhi kaikki syntimme.
Hiljennä äänet maailman
ja murra valta mammonan.
2.
Koteja, huoliin uupuneita
elvytä armon Hengellä
ja mieliämme painuneita
herätä, nosta, lämmitä.
Lahjoita uusi rohkeus
ja voima tehdä parannus.
|
3.
Rakkaalla läsnäolollasi
kirkasta päivä jokainen.
Pyhästä ehtoollisestasi
suo ilo ylimaallinen.
Leivässä saavu siinäkin,
jota me syömme arkisin.
4.
Näin perhepiiriin kotiemme
ja ystäväimme keskuuteen,
kun heidän luonaan vierailemme,
herätä toivo taivaaseen.
Meidänkin salli kuljettaa
suloista armon sanomaa.
|
|
Jaakko Haavio 1971. Virsikirjaan 1986.
|
23. Kiitosrukous ja ylistysvirsi 235: 4.
4.
Yhdessä nyt laulakaamme
Jeesukselle kiitosta,
iloita me kaikki saamme
Herran armoliitosta.
Jeesus, annoit itsesi,
ruumiisi ja veresi.
Hoida seurakunnassasi,
pidä meidät ominasi.
Samuel Ödmann 1798. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824, Elias Lönnrot 1867. Virsikirjaan 1886.
24. Siunaus
S: Aamen, aamen, aamen.
25. Päätösvirsi 574: 1,3,5
1.
On kaunis synnyinmaamme,
maat, metsät, järvet sen.
Me Luojan töitä saamme
katsella kiittäen.
Taas lauhat tuulet soittaa
urkuja hongiston
ja Herraa kunnioittaa,
hän kaiken luoja on.
3.
Maan lapset tunnustamme:
me emme ansainneet
lahjoja vaivallamme,
armosta kaiken teet.
Nyt armon kerjääjinä
me saamme iloita,
helteessä nääntyvinä
huokaamme toivossa.
5.
On aurinkona kerran
Karitsa Jumalan,
ja seurakunta Herran
on kirkas morsian.
Ei usvan pilvi peitä
Kristuksen kasvoja,
ei tuskan kyyneleitä
yhdenkään katseessa.
Wäinö Havas 1938, pain. 1944. Uud. Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.
26. Lähettäminen
