Juhlapuhe: Tapani Rantala

Puhe pdf-muodossa.

lauantai 15.7.2023
päiväseurat klo 13.00
juhlapuhe, Tapani Rantala

 

Olemme kokoontuneet Lakeuden Ristin juurelle. Torni kohoaa korkealle ja näkyy kauas. Sen mukaan on helppo suunnistaa. Se kutsuu kaupunkilaisia ja kauempaakin tulevia: Tule tänne ja levähdä vähän. Herättäjäjuhlien kutsu on sama: Tule tänne ja levähdä vähän. Hengähdä ja ole ihan rauhassa. Veisataan yhdessä.

Herättäjäjuhlien tunnus on Anna toivo huomiseen. Se on pyyntö ja rukous. Anna toivo. Voisimme pyytää myös: Siunaa ja varjele. Anna voimaa. Anna suunta ja tarkoitus. — Toivo voi merkitä kaikkea tätä.

xxx

Toivo on hyvin henkilökohtainen asia. Samalla se on hyvin yhteinen ja yhteisöllinen. Kun sota raivoaa Euroopassa, kun ilmastonmuutos uhkaa koko luomakuntaa, moni kysyy, onko meillä toivoa, vieläkö pääsemme eteenpäin. Onko seuraavilla sukupolvilla toivoa hyvästä elämästä?

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA julkaisee muutaman vuoden välein Megatrendiselvityksen, arvion tulevaisuuden kehityssuunnista ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Viimeisin raportti julkaistiin tänä keväänä. Selvityksessä todetaan, että

”Megatrendien olennaisena tehtävänä onkin muistuttaa, että meillä on edelleen kiire palauttaa luonnon kantokyky ja tarttua hyvinvoinnin haasteisiin, vahvistaa ja puolustaa demokratiaa ja osallisuutta sekä varmistaa, että taloutta ja teknologiaa kehitetään ja hyödynnetään reilusti ja kestävästi. Jos tulevaisuutta ei oteta vakavasti, kohtaamme nämä asiat myöhemmin kriisimoodissa.”

Sitran selvityksessä todetaan edelleen:

”Tulevaisuustyö on usein tasapainoilua utopioiden ja dystopioiden, ongelmien ja ratkaisujen, toivon ja toivottomuuden välillä. Tulevaisuus näyttäytyy nyt sumeana, epävarmana, jopa pelottavana. Sitran mukaan yli puolet suomalaisista näkee tulevaisuuden välillä pelottavana, välillä odottaa sitä innolla.”

”Toivo ei löydy menneisyyteen takertumisesta, vaan mahdollisuuksista vaikuttaa siihen, että tulevaisuus on reilu, kestävä ja innostava.” Näin Sitran selvitys.

Tulevaisuustyö on siis tasapainoilua toivon ja toivottomuuden välillä. Selvitys kannustaa tarttumaan mahdollisuuksiin.

Yksi yhteisöllinen toivon merkki nousee viime päivien hallituskriisikeskusteluista. Hallituksen horjahtaessa eri puolilla yhteiskuntaa syntyi laaja keskustelu ja vaatimus siitä, että tämä yhteiskunta ei hyväksy ihmisarvon loukkaamista, ei rasismia eikä vihapuhetta. Keskustelu osoitti myös sen, että kitkemistä edelleen riittää. Yhteinen haaste on rakentaa yhteiskuntaa ja kantaa vastuuta myös globaalisti siten, että kuljemme Sitran selvityksen osoittamaan suuntaan. Meillä on vielä mahdollisuuksia siihen, että tulevaisuus on reilu, kestävä ja innostava. Toivoa on. – Tämä kaikki on toimintaa Jumalan maailmassa, Jumalan lahjojen varassa.

x   x   x

Aholansaaren rippikoululaiset pohtivat vähän yli viikko sitten, mitä toivo heille merkitsee ja mikä toivoa vahvistaa.

-                     Toivo merkitsee minulle uskoa parempaan tulevaisuuteen

-                     Toivo on minulle asioihin uskomista ja haaveita

-                     Toivo merkitsee minulle, että jos on esim. vaikea aika, niin voi uskoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

-                     Toivo merkitsee minulle uskoa onnistumiseen

-                     Toivo auttaa jaksamaan, jos menee vaikka huonosti ja jaksaa yrittää ajatella et vielä on toivoa.

Mikä vahvistaa toivoa? Rippikoululaiset vastaavat:

-                     Toivoani vahvistaa hyvät asiat ja tapahtumat

-                     Toivoa vahvistaa, kun toivotut asiat käyvät todeksi

-                     Toivoani vahvistaa hyvät ihmiset

-                     Toivoani vahvistavat onnistumiset tai asioiden muuttuminen

Nuoret kertovat toivosta, joka vie eteenpäin, joka osoittaa suuntaa, joka auttaa jaksamaan. Nuorilla on halu toimia tulevaisuuden puolesta, joka on reilu, kestävä ja innostava, ja sitä he odottavat myös vanhemmilta.

x x x

Missä sinä olet?

Raamatun ensilehdillä kuvataan Jumalan ensimmäinen kysymys ihmiselle. Omenasta on haukattu. Paratiisin viattomuus on rikkoutunut. Luottamus on kärsinyt ison kolauksen. Alkukertomus kuvaa, kuinka mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Jumala huusi puutarhassa ja kysyi: ”Missä sinä olet?”

Kysymys kuuluu myös meidän korviimme. Olenko minä piilossa Jumalalta, olenko piilossa toisilta ihmisiltä, olenko piilossa itseltänikin?

Perheen kolmivuotias rakastaa piiloutumisleikkiä. Kun ovikello soi, hän juoksee piiloon verhon taakse tai peiton alle. Saapuva mummu tai vaari saa etsiä ja ihmetellä, missä pieni poika on. Ja hetken päästä peiton alta paljastuvat iloiset kasvot: ”Täällä minä olen.”

Minä pysyn piilossa kauemmin. Väistelen Jumalaa, piiloudun tekemisiini tai tekemättömyyksiini, en halua avata sisintäni, itsekkyyttäni, syyllisyyttäni, pakenen.

Näiden herättäjäjuhlien tunnus ”Anna toivo huomiseen” on Anna-Riitta Pellikan kirjoittamasta virrestä. Säkeistö jatkuu pyyntönä Jumalalle: ”Uupumuksen painaessa, murtaessa astu tyhjään huoneeseen.” (SV 165)

Astu tyhjään huoneeseen.

Tyhjä huone voi olla kuva piiloutumiselle, yksinäisyydelle, pettymyksille, merkityksettömyydelle, toivon hiipumiselle. Tyhjään huoneeseen kuuluu Paimenen kutsu: Missä sinä olet?

”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra kuule minun ääneni… Minä odotan sinua Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua.”

Missä sinä olet? Hyvä Paimen ei syytä eikä moiti. Hän etsii, kutsuu ja rohkaisee. Hän astuu tyhjään huoneeseemme. Hän on läsnä tyhjässä huoneessamme.

Kristuksen esimerkki, elämä ja läsnäolo auttavat meitä löytämään toivoa myös siellä, missä toivoa ei näyttäisi olevan lainkaan. Kärsimys, sairaus ja vastoinkäymiset eivät merkitse Jumalan poissaoloa. Päinvastoin. Kristus on läsnä siinä huoneessa, jossa on kärsimystä ja hätää. Hän on apu kärsivälle. Hän on toivo toivottomalle. Hän kuulee huudon: ”Mua auta Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan.” Toivottomuuden ja epätoivon tyhjässä huoneessa Kristus, toivomme lähde, on jo läsnä, vaikka emme sitä vielä huomaisikaan. Huoneemme ovet voivat avautua. Yhteys Kristukseen voi avata yhteyden omaan itseen ja myös lähimmäiseen. Piilossa oleva opettelee sanomaan: Tässä olen.

”Anna toivo huomiseen. Uupumuksen painaessa, murtaessa astu tyhjään huoneeseen.”