Ei vain koulu koulujen joukossa, vaan Jumalan armon merkki

Tosin ”Toveripäivä” nimi haluttiin muuttaa muutama vuosikymmen sitten ”Opistolaispäiväksi” tai opiston ”Ystäväpäiväksi”. Vanhempi väki voi aavistella syynkin tähän.

Herännäisopistojen keskinäisessä ”kisailussa” on kiistelty siitä, mikä opistoista on vanhin. Karhunmäen Kristillinen Kansanopisto, nykyinen Lapuan kristillinen opisto täytti viime vuonna 100 vuotta. Kainuun opisto täytti silloin jo 105 vuotta.

Lapualaiset pitävät kuitenkin lujasti kiinni siitä, että heidän opistonsa on vanhin herännäisopisto. Voihan sille löytää perustelunsa, nimittäin Kainuun Kansanopisto aloitti toimintansa vuonna1909 ns. humanistisena, grundtvigilaisena opistona. Tai niin kuin täällä sanottiin Valistuksen opistona.

Mutta jo ensimmäiset johtajat olivat herännäiskotien poikia: Väinö (Wilhelmin poika) Malmivaara ja Aarno (herännäisrovasti Erkin poika) Pesonen. Mieslahti oli tuolloin yksi herännäisyyden keskeisiä seurapaikkoja. Niinpä opisto muuttuikin 1920­luvun alussa Herättäjä­Yhdistyksen myötävaikutuksesta herännäisopistoksi.

Kuitenkin 1920­luvulta lähtien juuri Marian päivänä alettiin viettää toveripäiviä. Miksi tuo päivä on tärkeä kainuulaisen herännäisyyden kannalta? 1920 -­luvulta alkaen seuraavien vuosikymmenten ajan opisto on ollut tuhansiin nousevan kainuulaisten nuorten opinahjo. Tilastojen mukaan eniten oppilaita on ollut Sotkamosta.

Kainuun opiston rehtoreina vaikuttaneet Otto Korpijaakko, Armas Antila, Jukka Malmivaara, Väinö Maunumaa pukivat näkynsä sanamuotoon: ”Opiston tehtävänä ei ole kasvattaa nuoria herännäisyyteen, vaan rakastaa heitä joukkoon”.

Opistotyönsä ohella he kiersivät voimiaan säästämättä Kainuussa pitäen seuroja. Koko henkilökunta lukeutui luonnollisesti heränneisiin. Näin Kainuun Opistosta tuli 1900 -­luvulla merkittävä Kainuun vanhan ja jo hiipumassa olleen herännäisyyden uudistaja. Johtajiensa kautta herännäisyyteen tuli pohjalaista sävyä.

Opiston uudistava vaikutus näkyi mm. siinä, että Kainuuseen saatiin ensimmäiset herättäjäjuhlat Kajaaniin vuonna 1932. Sen jälkeen täällä pidettyjen neljien herättäjäjuhlien puuhaajat ovat olleet suurelta osin opiston käyneitä. Samoin he olivat perustamassa jokaiseen seurakuntaan Herättäjä­ Yhdistyksen paikallisosastot ja ovat vastanneet seuraliikkeestä täällä.

Aluksi toveripäivät olivat kaksipäiväiset ”herättäjäjuhlat” joihin osallistuttiin satamäärin. Johtaja Armas Antila luonnehti opiston tehtävää otsikon sanoin. Moni opiskelija totesi: ”Se oli elämäni paras vuosi”.

Uudella vuosituhannella kansanopistojen haasteet ovat muuttuneet. Kun kainuulaisten nuorten koulutustarve loppui lähes kokonaan, Kainuun opistossa perustettiin eri tavoitteisia opintokokonaisuuksia maahanmuuttajille.

Niinpä tänäkin talvena 80 opiskelijaa puhuu äidinkielenään noin 15 eri kieltä, suomea kahdeksan.

Olenpa varma että työnäkynä on nytkin opiston väellä ”rakastaa heidät joukkoon”, mitä kaikkea se sitten merkitseekään.

Tuomo Ruuttunen

Kainuun Opisto rehtori (1981-­2001)

Sotkamon juhlien pääsihteeri 

Teksti julkaistu huhtikuun 2015 Hengellisessä kuukauslehdessä