Virsi on vastaus puheeseen

Herännäisseurat ovat kaksisuuntaiset, vuoropuhelua. Puhuja pitää puheen, seuraväki vastaa valitsemallaan Siionin virrellä. Puheiden ja niiden välillä veisattavien virsien tulisi muodostaa jatkumo. ”Virsi potkii puhujaa eteenpäin, puhe toista puhetta.”

Tämän takia seuroissa tai edes herättäjäjuhlilla ei virsiä voida valita ja ilmoittaa etukäteen. PIenemmissä seuroissa kuka tahansa voi aloittaa virren tai sanoa sen numeron, juhlilla käytännön syistä valinnan tekevät esiveisaajat puheen aikana.

Puheen aikana ja puheen jälkeen tapahtuva virsikirjan plarailu ei siis ole merkki siitä, ettei selailija kuuntelisi - päin vastoin, siinä juuri osallistutaan, saadaan oivalluksia ja ehkä sovitellaan kuultua omalle kohdalle.

Herättäjä-Yhdistykseltä on monta kertaa toivottu, että myös herättäjäjuhlien verkossa julkaistavaiin seurapuheisiin merkittäisiin, millä virrellä seurakansa siihen vastasi. Nivalan juhlilla tätä on kokeiltu: esiveisaajat ilmoittavat viestillä kotisivupäivittäjälle virren, ja se merkitään kyseisen puheen alle. Näin jälkikäteenkin voi palata siihen yhteyteen, minkä puhe ja virsi muodostavat.

Seuraveisuu ei ole musiikkiesitys, vaan yhteistä rukousta. Laulutaidolla ei ole väliä seuraveisuussa, mutta hiljaakin saa olla, jollei veisuu maita. Joskus oudompien virsien kohdalla seuraväki yhdessä hapuilee väärässä nuotissa virren loppuun.

Lisätietoa herännäisseurojen ominaispiirteistä ja seurojen pitämisestä voit lukea täältä.

Kaisa Viitala